Jostain syystä tällä hetkellä aika vaan menee ihan hirveetä vauhtia eteenpäin. Just nyt, kun elämässä sais olla ainaki se yks ylimääränen tunti joka päivä. Arkipäivät opetan ala- ja yläkouluikäsiä lapsia ja sit illalla kotona kasvatan pientä miestä ja tietysti välillä myös omaa rakasta miestäni.
Ajattelin, että teen tänä syksynä lyhyitä sijaisuuksia eri puolilla kaupunkia, mutta toisin kävi. Lyhyissä sijaisuuksissa ei oo niin suurta vastuuta kun pidemmässä työsuhteessa. Nyt mulla on vastuuta resurssiopettajana yläkoulun puolella ja laaja-alasena erkkana alakouluikästen parissa. Hommaa siis riittää ja kaikenlaista uutta on pitäny opetella tän ekan kuukauden aikana.
Hermoja on ainaki koeteltu ihan riittävästi. Vasta viime viikolla sain kuulla olevani v***n ämmä. Se on aika hyvin, koska yläkouluikästen mielipiteet toisista ihmisistä tulee ilmi jo hyvin nopeesti. Mulla on kuitenki menny jopa yllättävän mukavasti ja kivuttomasti työskentely noitten isompien "mussukoiden", kuten heidän luokanopettajansa heitä kutsuu, kanssa. Paljon täytyy sietää, mutta paljon se myöskin antaa. Oppii arvostamaan niitä pieniäkin hetkiä, jollon oppilaat saa kertomaan edes jotain itsestään.
Huomenna (tänään) alkaa uusi työviikko ja sen tuomat haasteet. Siispä mukavaa työviikkoa itse kullekin!
P.S. Murunen oli taas kipeenä loppuviikon, kuume nousi keskiviikkoiltana. Tuli pidettyä muutama kotipäivä pienen sairastelijan kanssa.
Ajattelin, että teen tänä syksynä lyhyitä sijaisuuksia eri puolilla kaupunkia, mutta toisin kävi. Lyhyissä sijaisuuksissa ei oo niin suurta vastuuta kun pidemmässä työsuhteessa. Nyt mulla on vastuuta resurssiopettajana yläkoulun puolella ja laaja-alasena erkkana alakouluikästen parissa. Hommaa siis riittää ja kaikenlaista uutta on pitäny opetella tän ekan kuukauden aikana.
Hermoja on ainaki koeteltu ihan riittävästi. Vasta viime viikolla sain kuulla olevani v***n ämmä. Se on aika hyvin, koska yläkouluikästen mielipiteet toisista ihmisistä tulee ilmi jo hyvin nopeesti. Mulla on kuitenki menny jopa yllättävän mukavasti ja kivuttomasti työskentely noitten isompien "mussukoiden", kuten heidän luokanopettajansa heitä kutsuu, kanssa. Paljon täytyy sietää, mutta paljon se myöskin antaa. Oppii arvostamaan niitä pieniäkin hetkiä, jollon oppilaat saa kertomaan edes jotain itsestään.
Huomenna (tänään) alkaa uusi työviikko ja sen tuomat haasteet. Siispä mukavaa työviikkoa itse kullekin!
P.S. Murunen oli taas kipeenä loppuviikon, kuume nousi keskiviikkoiltana. Tuli pidettyä muutama kotipäivä pienen sairastelijan kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)
Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.