Siirry pääsisältöön

Lapsen oikeus ja vanhemman vastuu


Mikä on lapsen oikeus ja taas vanhemman vastuu? Oon miettiny asiaa etenkin koulun näkökulmasta. Keskustelua herättää vanhempien asenne lasten koulunkäynnin ja sen tukemisen suhteen. Lapsella on havaittu erilaisia pulmia ja haasteita oppimisen suhteen ja niihin on yritetty puuttua koulussa opettajan ja erityisopettajan toimesta. Asiasta tulee tottakai keskustella myös oppilaan huoltajan kanssa. Useimmiten huoltajat ovat ymmärtäväisiä ja haluavat olla mukana tukemassa oppilasta oppimiseen liittyvien haasteiden ja pulmien ratkaisemisessa.

On kuitenkin myös toisenlaisia vanhempia, niitä, jotka eivät halua syystä tai toisesta ottaa vastaan tarjottua apua ja tukitoimia. Tätä mä en voi ymmärtää. Eihän se ole vanhempi, joka käy koulua, vaan hänen lapsensa. Eikö vanhemman tai huoltajan kuuluisi ajatella asiaa lapsen kannalta? Mikä on lapsen parasta ja miten hän voisi parhaiten menestyä koulutyössä? Vanhemman tulis olla "kaukaa viisas" ja ottaa tarjottu apu vastaan, jos sitä on oikeesti saatavilla.

Ehkä syynä on leimautumisen pelko. Vanhempi pelkää, että hänen lapsensa joutuu leimatuksi havaittujen oppimisen haasteiden takia. Toisaalta hän voi myös sulkea täysin silmänsä ja olla vain näkemättä lapsensa oppimispulmia. Eihän MINUN lapsellani voi olla vaikeuksia oppia lukemaan tai kirjoittamaan. Eihän MINUN lapseni voi tarvita tukea elämänhallintataitojen suhteen. Eihän MINUN lapseni.

Voi kyllä, Se voi olla juuri sinun lapsesi, joka kaipaa tukeasi, kannustustasi ja sujuvaa yhteistyötä hänen opettajansa kanssa. Juuri sinä voit helpottaa lapsesi taakkaa auttamalla häntä ja tekemällä hänen kanssaan yhdessä esimerkiksi koulusta saadut läksyt. Lisäksi, jos lapsesi on vaikeaa oppia lukemaan, te voitte harjoitella sitä yhdessä myös kotona. Sen ei pitäisi vaatia liikaa. Ja muista, kaikki mitä teet, teet lapsesi parhaaksi. Sen olet velkaa hänelle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä m...

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jäl...

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiske...