Siirry pääsisältöön

Kaikenlaisia asioita


Blogi on ollu päivittämättä taas luvattoman kauan. Mut nyt aattelin kirjotella jotain. Tässä on ehtiny tapahtua monenlaisia asioita. Kerroin aiemmin työstäni, jossa viihdyin hyvin. Perjantaina oli virallisesti viimenen työpäiväni, joten sain edes osan hiihtolomasta palkkaa. Hiihtolomaan siis päätty mun työsuhde resurssiopena/erkkana. Kovasti jään kaipaamaan varsinkin toisen koulun työkavereita ja tottakai myöskin oppilaita. Osa heistä oli varsin haasteellisia, mutta kuitenkin heidän kanssaan oli mukava työskennellä. Alakoulun oppilaista en tunne huolta, mutta toisin on yläkoulun oppilaiden kanssa.

Mä pidin pienelle ryhmälle omat äidinkielen ja matematiikan tunnit, yhteensä kuus tuntia viikossa. Edettiin siellä eri tavalla kuin luokassa, tahti oli myös heille sopiva, vaikka äikässä tehtiinkin samoja asioita kuin muu porukka yhdessä aineenopettajan kanssa. Matematiikan opetuksessa oli toisin. Me käytiin pienen, kolmen oppilaan ryhmän, kanssa läpi alakoulun vitos-kutosten tärkeimpiä asioita: kertotauluja, jako- ja kertolaskuja allekkain ja murtolukuja. Muut eteni seiskaluokan painoalueitten tai normaaliopsin mukaan. Huomisesta lähtien on kuitenkin toisin. Myös pienen ryhmän tunneista vastaa aineenopettaja, vaikka koulunkäynninohjaaja todennäköisesti tuleekin pitämään ne tunnit. En epäile, etteikö ohjaaja pystyisi siihen, sillä hän oli minulla yhellä tai kahella tunnilla mukana. Ongelma on se, ettei yksi aikuinen riitä kolmelle oppilaalle, koska heidän taitotasonsa eroaa niin paljon toisistaan.

Tosin sehän ei oo enää mun ongelma, mut silti mua harmittaa, että tässä kävi näin. Oppilaat siinä kuitenkin kärsii eniten. Miksi? Syynä on kaupungin säästöt. Ei ole rahaa palkata mua enää loppukevääks, vaikka tarvetta olis ollu. En aina ymmärrä näitä ratkasuja, mutta pakko on vaan sopeutua. Luulen, että mulle kuitenkin riittää töitä myöskin loppukevääks. Ilmottauduin siis rekryyn, uusin rikosrekisteriotteeni (siitäki pitää pulittaa 15 e puolen vuoden välein, mikä on mun mielestä törkeetä) ja laittelin viestiä tuttujen koulujen rekseille ja kanslisteille.

Mein Murunen on kasvanu ja kehittyny kovasti. Pituutta on varmaan 85 cm, koska tuntuu siltä, että poika yltää koko ajan vaan korkeemmalle ja jatkuvasti saa olla siirtelemässä kiellettyjä tavaroita aiempaa ylemmäs. Kynät, erityisesti värikynät, tussit ja mustekynät, on suosikkeja. Niillä on kiva piirrellä luvallisesti paperille (kuusia on tullu piirrettyä aika monta, jostain syystä pojan suosikkeja on kuusi ja tähti) ja tietysti ilman lupaa lattiaan, pöytään ja sohvaan. Ollaan myös miehen kanssa huomattu, että on aivan sama, komentaako poikaa ja kahta kissaa. Molemmat toimii samalla tavalla, eli ei ota puhetta kuuleviin korviinsa ollenkaan. Kieltää saa siis ja koko ajan. Kaikki kielletty tottakai kiinnostaa ja äitin ja isin hermot on välillä aika tiukilla, kun mikään ei mee perille. Hellan levyt on pakko laittaa päälle joka päivä, joten kun poika lähtee keittiön suuntaan, on paras käyä kattomassa, onko poika taas laittamassa levyjä päälle. Huomasin nimittäin yhtenä päivänä, että kolme levyä oli ollu jo jonkun aikaa päällä. Onneks ei kuitenkaan ehtiny sattua mitään.

Puhe on myös kehittyny paljon tässä lähiaikoina. Ensinnäkin poika puhuu koko ajan. Uusia sanoja tulee lisää, mutta tällä viikolla poika on oppinu sanomaan jopa kolmesanasia lauseita, esimerkiks Tässä on (pojan nimi), missä Pontus/Happu? Kehitystä tulee siis huimasti. Samoin liikkuminen on koko ajan vaan nopeempaa, juoksemalla on kiva mennä joka paikkaan. Ongelmana on, että poika lähtee useimmiten täysin päinvastaseen suuntaan, mihin oltas menossa. Onneks meillä ei oo autotietä ihan vieressä, mutta silti pitää olla jatkuvasti myös silmät selässä.

Vielä nukkumisesta. Poika nukku jo kauan hyvin ja omassa huoneessa omassa sängyssä yönsä. Nyt ei. Viimesen kuukauden poika on nukkunu meiän vieressä ja yöt on ollu tosi vaihtelevia. Viime yönä poika huuti varmaan tunnin putkeen. Syy ei oikeen selvinny, mutta ehkä se oli se aamulla pottaan väännetty valtava kakka, joka oli jääny jonneki jumiin. Mä siirryin olkkarin sohvalle nukkumaan sillon kahen maissa, kun huuto alko, jossain vaiheessa hain korvatulpat, kun en saanu unta muuten. Heräsin kasin maissa huonosti nukkuneena, mutta kävin "vapauttamassa" vielä huonommin nukkuneen miehen jatkamaan uniaan. Siirryttiin pojan kanssa olkkarin sohvalle ja huuto lakkas saman tien, kun poika sai päänsä tyynyyn. Kun poika heräs kympin maissa, mistään huudosta ei ollu enää tietookaan, vaan poika oli oma ilonen ittensä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses