Kaikenlaisia asioita

Blogi on ollu päivittämättä taas luvattoman kauan. Mut nyt aattelin kirjotella jotain. Tässä on ehtiny tapahtua monenlaisia asioita. Kerroin aiemmin työstäni, jossa viihdyin hyvin. Perjantaina oli virallisesti viimenen työpäiväni, joten sain edes osan hiihtolomasta palkkaa. Hiihtolomaan siis päätty mun työsuhde resurssiopena/erkkana. Kovasti jään kaipaamaan varsinkin toisen koulun työkavereita ja tottakai myöskin oppilaita. Osa heistä oli varsin haasteellisia, mutta kuitenkin heidän kanssaan oli mukava työskennellä. Alakoulun oppilaista en tunne huolta, mutta toisin on yläkoulun oppilaiden kanssa.

Mä pidin pienelle ryhmälle omat äidinkielen ja matematiikan tunnit, yhteensä kuus tuntia viikossa. Edettiin siellä eri tavalla kuin luokassa, tahti oli myös heille sopiva, vaikka äikässä tehtiinkin samoja asioita kuin muu porukka yhdessä aineenopettajan kanssa. Matematiikan opetuksessa oli toisin. Me käytiin pienen, kolmen oppilaan ryhmän, kanssa läpi alakoulun vitos-kutosten tärkeimpiä asioita: kertotauluja, jako- ja kertolaskuja allekkain ja murtolukuja. Muut eteni seiskaluokan painoalueitten tai normaaliopsin mukaan. Huomisesta lähtien on kuitenkin toisin. Myös pienen ryhmän tunneista vastaa aineenopettaja, vaikka koulunkäynninohjaaja todennäköisesti tuleekin pitämään ne tunnit. En epäile, etteikö ohjaaja pystyisi siihen, sillä hän oli minulla yhellä tai kahella tunnilla mukana. Ongelma on se, ettei yksi aikuinen riitä kolmelle oppilaalle, koska heidän taitotasonsa eroaa niin paljon toisistaan.

Tosin sehän ei oo enää mun ongelma, mut silti mua harmittaa, että tässä kävi näin. Oppilaat siinä kuitenkin kärsii eniten. Miksi? Syynä on kaupungin säästöt. Ei ole rahaa palkata mua enää loppukevääks, vaikka tarvetta olis ollu. En aina ymmärrä näitä ratkasuja, mutta pakko on vaan sopeutua. Luulen, että mulle kuitenkin riittää töitä myöskin loppukevääks. Ilmottauduin siis rekryyn, uusin rikosrekisteriotteeni (siitäki pitää pulittaa 15 e puolen vuoden välein, mikä on mun mielestä törkeetä) ja laittelin viestiä tuttujen koulujen rekseille ja kanslisteille.

Mein Murunen on kasvanu ja kehittyny kovasti. Pituutta on varmaan 85 cm, koska tuntuu siltä, että poika yltää koko ajan vaan korkeemmalle ja jatkuvasti saa olla siirtelemässä kiellettyjä tavaroita aiempaa ylemmäs. Kynät, erityisesti värikynät, tussit ja mustekynät, on suosikkeja. Niillä on kiva piirrellä luvallisesti paperille (kuusia on tullu piirrettyä aika monta, jostain syystä pojan suosikkeja on kuusi ja tähti) ja tietysti ilman lupaa lattiaan, pöytään ja sohvaan. Ollaan myös miehen kanssa huomattu, että on aivan sama, komentaako poikaa ja kahta kissaa. Molemmat toimii samalla tavalla, eli ei ota puhetta kuuleviin korviinsa ollenkaan. Kieltää saa siis ja koko ajan. Kaikki kielletty tottakai kiinnostaa ja äitin ja isin hermot on välillä aika tiukilla, kun mikään ei mee perille. Hellan levyt on pakko laittaa päälle joka päivä, joten kun poika lähtee keittiön suuntaan, on paras käyä kattomassa, onko poika taas laittamassa levyjä päälle. Huomasin nimittäin yhtenä päivänä, että kolme levyä oli ollu jo jonkun aikaa päällä. Onneks ei kuitenkaan ehtiny sattua mitään.

Puhe on myös kehittyny paljon tässä lähiaikoina. Ensinnäkin poika puhuu koko ajan. Uusia sanoja tulee lisää, mutta tällä viikolla poika on oppinu sanomaan jopa kolmesanasia lauseita, esimerkiks Tässä on (pojan nimi), missä Pontus/Happu? Kehitystä tulee siis huimasti. Samoin liikkuminen on koko ajan vaan nopeempaa, juoksemalla on kiva mennä joka paikkaan. Ongelmana on, että poika lähtee useimmiten täysin päinvastaseen suuntaan, mihin oltas menossa. Onneks meillä ei oo autotietä ihan vieressä, mutta silti pitää olla jatkuvasti myös silmät selässä.

Vielä nukkumisesta. Poika nukku jo kauan hyvin ja omassa huoneessa omassa sängyssä yönsä. Nyt ei. Viimesen kuukauden poika on nukkunu meiän vieressä ja yöt on ollu tosi vaihtelevia. Viime yönä poika huuti varmaan tunnin putkeen. Syy ei oikeen selvinny, mutta ehkä se oli se aamulla pottaan väännetty valtava kakka, joka oli jääny jonneki jumiin. Mä siirryin olkkarin sohvalle nukkumaan sillon kahen maissa, kun huuto alko, jossain vaiheessa hain korvatulpat, kun en saanu unta muuten. Heräsin kasin maissa huonosti nukkuneena, mutta kävin "vapauttamassa" vielä huonommin nukkuneen miehen jatkamaan uniaan. Siirryttiin pojan kanssa olkkarin sohvalle ja huuto lakkas saman tien, kun poika sai päänsä tyynyyn. Kun poika heräs kympin maissa, mistään huudosta ei ollu enää tietookaan, vaan poika oli oma ilonen ittensä.