Siirry pääsisältöön

Hyvää äitienpäivää!


                                                kuva täältä

Aamulla nukuttiin koko poppoo lähes kymmeneen. Ihanaa luksusta! Päivällä käytiin moikkaamassa Murusen mummua ja pappaa Vammalassa. Siellä meitä odotti ruoka ja jälkkärinä oli vielä jäätelöä. Isovanhemmat otti hoitovastuun ja menivät pojan kanssa pihalle. Olivat käyneet ajamassa traktorilla ja mökkirannassa. Murunen oli onnessaan. Me saatiin ees hetki levätä ja istua rauhassa sohvalla.

Kotona Murunen nukku päiväunet, mies kävi lenkillä, mä kokosin yhteen tiistaisen luokkaretken ruokatoiveet ja kirjottelin muutaman Helmi-viestin. Murusen herättyä sai taas olla silmät selässäki, sillä poika on kova kiipeilemään joka paikkaan. Kissanpuu on yksi lempi sellanen. Se on tehty kirjahyllystä ja sit siinä on tasotkin just sopivalla korkeudella tollaselle pienelle seikkailijalle.

Tottakai täällä kateltiin myös jääkiekkoo ja kauhisteltiin Suomen huonoo peliä ja venäläispelaajan kaameeta taklausta. Samalla mä kirjasin ylös oppilaiden aiempia koearvosanoja tulevaa arviointia varten.

Niin tosiaan. Työt jatkuu loppukevään samojen kolmosten kanssa, joitten seurassa oon päiväni viettäny lähes hiihtolomasta asti. Päivät on aika erilaisia ja kaikenlaisia tapahtumia täynnä.

Kirjotettavaa olis vaikka kuinka paljon, mutta työt on vieny aika lailla mehut ja sit tässä on ollu kaikenlaista muutakin aikaa vievää puuhaa.

Jospa ehtisin ens viikon aika päivitellä tarkempia kuulumisia.

Kolmantena äitienpäivänä

E, Murunen ja kovasti liikehtivä ja potkiva Natiainen rv.23+5

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses