Siirry pääsisältöön

Lapsivapaa perjantai-ilta

Moikka taas! Muutto on takana päin ja siihen liittyvät postaukset tulossa. Sen verran on kiirusta pitäny remontin ja vielä muuton jälkeenkin etten oo ehtiny ees pientä tekstiä kirjotella. Toivottavasti jo tän viikon aikana ehtisin kirjotella postaukset julkasukuntoon niitten kuvien kera. Tällä hetkellä vasta keittiö on saatu järjestykseen, joten hommaa riittää vielä.

Aattelin kuitenki kertoo, että saatiin pieni piristys kiireisen arjen keskelle, kun anoppi tuli katsomaan lapsia viime perjantaina. Me lähettiin miehen kanssa Tampereelle syömään hyvin ja kiireettömästi. Tarkotus oli vielä käyä leffassa kattoo joku elokuva.

Syömään mentiin yhteen meiän suosikkipaikkaan, eli Pancho Villaan. Ruoka oli hyvää ja täyttävää. Sen jälkeen aateltiin vielä mennä leffaan kattomaan Stephen Hawkingin elämään pohjautuva leffa. Ei kuitenkaan ehditty ennen näytöksen alkua, joten jäi tarina näkemättä. Päätettiin kuitenkin mennä kattomaan joku pätkä, koska päästiin kerrankin yhessä leffaan. Ongelmana on tosin se, ettei löydy kovinkaan monta sellasta leffaa, jota me molemmat haluttais kattoo. Mutta jo kotona oli toisena vaihtoehtona The Imitation Game, johon sitten päädyttiinkin.

Tosin meinas käyä niin, kuten mies totes jo pohdittaessa leffavaihtoehtoja kotona: "Mennään lopulta kattoo kuitenki Johanna Vuoksenmaan leffa." Imitation Game olikin yhtä paikkaa vaille loppuunmyyty, mutta onneks joku oli jättäny noutamatta ajoissa varaamansa liput. Mies siis säästy Johanna Vuoksenmaalta. :)

Ilta meni nopesti ja kun tultiin kotiin, oli mummu saanu jo lapset nukkumaan (jopa Tytyn yhentoista maissa!). Mukava oli kuitenkin käyä pitkästä aikaa jossain miehen kanssa ihan kahestaan. Onneks mummu siis pääsi lapsenlikaks. Siitä suuri kiitos hänelle.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä m...

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jäl...

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiske...