Siirry pääsisältöön

Lapsivapaa perjantai-ilta

Moikka taas! Muutto on takana päin ja siihen liittyvät postaukset tulossa. Sen verran on kiirusta pitäny remontin ja vielä muuton jälkeenkin etten oo ehtiny ees pientä tekstiä kirjotella. Toivottavasti jo tän viikon aikana ehtisin kirjotella postaukset julkasukuntoon niitten kuvien kera. Tällä hetkellä vasta keittiö on saatu järjestykseen, joten hommaa riittää vielä.

Aattelin kuitenki kertoo, että saatiin pieni piristys kiireisen arjen keskelle, kun anoppi tuli katsomaan lapsia viime perjantaina. Me lähettiin miehen kanssa Tampereelle syömään hyvin ja kiireettömästi. Tarkotus oli vielä käyä leffassa kattoo joku elokuva.

Syömään mentiin yhteen meiän suosikkipaikkaan, eli Pancho Villaan. Ruoka oli hyvää ja täyttävää. Sen jälkeen aateltiin vielä mennä leffaan kattomaan Stephen Hawkingin elämään pohjautuva leffa. Ei kuitenkaan ehditty ennen näytöksen alkua, joten jäi tarina näkemättä. Päätettiin kuitenkin mennä kattomaan joku pätkä, koska päästiin kerrankin yhessä leffaan. Ongelmana on tosin se, ettei löydy kovinkaan monta sellasta leffaa, jota me molemmat haluttais kattoo. Mutta jo kotona oli toisena vaihtoehtona The Imitation Game, johon sitten päädyttiinkin.

Tosin meinas käyä niin, kuten mies totes jo pohdittaessa leffavaihtoehtoja kotona: "Mennään lopulta kattoo kuitenki Johanna Vuoksenmaan leffa." Imitation Game olikin yhtä paikkaa vaille loppuunmyyty, mutta onneks joku oli jättäny noutamatta ajoissa varaamansa liput. Mies siis säästy Johanna Vuoksenmaalta. :)

Ilta meni nopesti ja kun tultiin kotiin, oli mummu saanu jo lapset nukkumaan (jopa Tytyn yhentoista maissa!). Mukava oli kuitenkin käyä pitkästä aikaa jossain miehen kanssa ihan kahestaan. Onneks mummu siis pääsi lapsenlikaks. Siitä suuri kiitos hänelle.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses