Siirry pääsisältöön

Erilaisia tapauksia





 Syksyn tullen ja koulujen avattua ovensa kesäloman jälkeen olen myös minä palannut työelämään. Töitä on onneksi ainakin vielä riittänyt, tosin ei kotikunnan puolella, vaan naapurikunnassa Tampereella. Siellä on muutama tuttu koulu, joissa oon kaikista eniten sijaistanut.


Pari viikkoa sit istuin vielä opehuoneessa iltapäivällä tuntien jälkeen ja olin lähössä autolle, kun eräs opettaja esitti mulle kysymyksen. Hän pyysi kertomaan, mitä mieltä on hänen nykyisestä luokastaan ja onko minulla tullut työvuosien varrella vastaan koskaan samanlaista luokkaa kuin hänellä on nyt. Oppilaita luokassa on vain parikymmentä, mutta opettajan sanoin joukkoon mahtuu monta "tapausta". Sijaistin tätä opea muutaman päivän ja onhan luokassa monta erilaista tapausta.

En muista enää, mitä vastasin opettajalle, mutta kaikenlaista on tullu tavattua näitten vuosien aikana. Luokat on hyvin heterogeenisiä ja niihin mahtuu aina monenlaisia oppilaita. On heikosti koulussa menestyviä, lahjakkaita, alisuoriutujia ja yleensä joukkoon mahtuu joku luokan pellekin. Mut sit taas enhän mä tiiä paljonkaan oppilaiden taustoista, joten aika vaikeeta on lähtee luokittelemaan heitä pelkän päivän sijaistuksen perusteella.

Ensivaikutelman merkitys

Yleensä jotain huomaa jo heti, kun astuu sisälle luokkaan. Istumajärjestys, jos sellainen on olemassa, kertoo jo paljon. Tai sit ei. Ainakaan kyseisen luokan kohdalla ei siitä voinut päätellä kuin ehkä sen verran, että opettajan edessä istuvat oppilaat on haluttu juuri niille paikoille. Mutta miksi? Jo päivän sijaisuuden aikana tutustuu luokkaan jonkun verran ja alan muistamaan esimerkiksi oppilaita nimeltä. Jostain syystä mieleen jää kaikkein helpoiten juuri ne oppilaat, joiden nimeä joutuu toistamaan monta kertaa tunnin ja päivän aikana. Esimerkiks oppilas keskeyttää koko ajan opettajan tai luokkatoverin puheenvuorot, ei viittaa, ei tee annettuja tehtäviä ja noudata ohjeita.

Kuitenkaan kaikki ne oppilaat, jotka jäävät heti mieleen, eivät ole vain niitä häiriköitä. Joukossa on usein myös heitä, jotka haluavat open huomaavan, että vain he osaavat ja ovat ahkeria tunnilla. Tällaiset oppilaat esimerkiksi viittaavat koko ajan joka tunnilla, mutta turhautuvat, kun eivät saakaan vastausvuoroa koko ajan. Luokassa on myös oppilaita, jotka eivät halua tulla huomatuksi ja he jäävät mieleen juuri sen takia. 

Millaiset oppilaat tai tapaukset ovat jääneet parhaiten mieleen?

Jo useampi vuosi sitten opetin eräälle oppilaalle matikkaa ja enkkua toimiessani erkkana ja tämä oppilas tuli aina hyvällä tuulella tunnille. Tosi mukava tapaus. Mulla olikin tapana antaa tunnin jälkeen turkinpippuri "palkkioksi". Tämä oppilas jaksoi ja jaksaa hymyillä omista vaikeuksistaan huolimatta. Kunnioitettavaa. Muutaman kerran olen törmännyt kyseiseen oppilaan myöhemmin ja kovasti hän on kysellyt turkinpippureiden perään. :)

Viikko sit opetin erkkaluokkaa pari päivää. Ekana päivänä tämä kyseinen oppilas ei oikein suostunut yhteistyöhön mun kanssa. Äikän tunnillaki piti tehä työkirjan tehtäviä, mutta hän vain piirteli paperille jotain aivan muuta. Huomautin asiasta, mutta en olisi saanut hänen mielestään tehdä niin, koska puutuin hänen omiin asioihinsa. Samoin hän myös ilmoitti, että jos olen heidän opensa myös huomenna, hän ei tule kouluun. 

Kyselin oppilaalta miksei hän tee tehtäviä ja hän kertoi tehtävien olevan liian vaikeita, koska hän ei osaa lukea kunnolla. Lupasin auttaa häntä lukemalla esineiden ja asioiden nimet hänelle. Oppilas saikin tunnin aikana kirjoitettua viisi sanaa, mikä on kuulema tosi hyvä saavutus hänelle. Kaikkein hellyttävintä oli, kun hän vikan tunnin jälkeen tuli halaamaan mua vieläpä kahdesti ja sanoi, että hänen tulee mua ikävä. Se tuntu tosi mukavalta erityisesti alkuvaikeuksien jälkeen. Osas oppilas yllättää aivan täysin. 

Tällä viikolla olin myös erkkana ja minulla oli tunnilla vain yksi oppilas. Hän sai tehdä äikän tehtäviä tietokoneella ja hän oli niin tyytyväinen, kun sai olla vain open kanssa. Oppilaan oma ope kertoi minulle ennen tuntia, että kyseinen oppilas vain hymyilee, mutta ei tee mitään. Minun kanssani hän kuitenkin suostui tekemään ja tosi hienosti. Ehkäpä oppilas vain tarvitsi omaa rauhaa ja pientä tsemppausta tehtävien kanssa. Isossa luokassa kun sitä huomiota ei välttämättä ole mahdollista saada riittävästi. Mikä on tosi valitettavaa.


Haastavia luokkia on tässä lähivuosina tullu vastaan useita ja useimmiten syynä ovat olleet työrauhaongelmat tai juuri kaikenlaiset oppilastapaukset. Opena toimiminen on kuitenkin kaiken kaikkiaan mielenkiintoista työtä. Joskus on ollut niinkin, että oppilaalla ei mikään suju oman opettajan kanssa, mutta jostain syystä, kun hommat tehdäänkin toisin, ongelmia on ollut aiempaa huomattavasti vähemmän. Myös luokkakoot vaikuttavat erityisesti työrauhaongelmiin, koska on aivan eri asia opettaa luokkaa jossa oppilaita on 20 tai alle kuin ryhmää, jossa oppilaita on lähes 30. Opettajan aika ei millään riitä huomioimaan riittävästi kaikkia oppilaita tai antamaan esimerkiksi positiivista palautetta erityisesti niille hieman hankalammille tapauksille.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses