Niin se vuosi taas vaihtui. Vaiherikas sellainen. Tyty oli vuosi sitten 4 kuukauden ikäinen pieni vauva ja nyt, vuotta myöhemmin, meillä asuu reilu 1vee tahtotaapero. Voisin kirjotella tarkempia Tytyn kuulumisia ihan omaan postaukseensa. Tai tarkemmin ajatellen voisin jakaa kuulumiset useampaankin postaukseen. Saa nähä, miten on järkevin ja miten tarkasti jaksan kirjotella.
Poika, pieni Murunen, täyttää keväällä jo 4 vuotta. Iso poika siis, mutta kuitenkin vielä kovin pieni. Uhmaa ja mustasukkasuutta on edelleen ilmassa. Päivisin hoidossa näitä ongelmia ei oo, vaan niitä esiintyy vaan kotona ollessa. Hänenkin tarkempia kuulumisia omassa postauksessa/-sissaan hieman myöhemmin.
Vuosi sitten meillä oli jo nimet papereissa ja iso laina haettu ja saatu pankista ja odoteltiin vain avainten luovutusta, joka tapahtui 1.2.2015. Pahvilaatikoita oli haettu ja saatu täytettyäkin olkkarin nurkkaa useammalla täyteenahdetulla laatikolla. Avaimet saatiin siis 1.2 ja siitä alko parin viikon mittanen pieni remontti. Mies, mun isä, miehen veli ja vanhemmat pääasiassa maalasivat seinäpinnat keskikerroksesta ja yläkerrasta ja lisäks yläkerran rappuset maalattiin ja hiottiin, samoin olkkarin parketti ja laitettiin joku väri tms. päälle. Hommaa oli ihan riittävästi eikä aika meinannu riittää edes kaikkeen. Edelleen on kaikenlaista pientä laittamatta. Sit kun on aikaa ja rahaa.
Mä olin lasten kanssa kotona koko kevään ja kesän, ekaks vanhempainvapaalla ja sit työttömänä koulujen alkuun asti. Elokuussa lapset menivät perhepäivähoitoon, Neiti aloitti hoitotaipaleensa ekaa kertaa ja Murunen ekaa kertaa uudella paikkakunnalla.
Lapset eivät oo samassa hoitopaikassa, koska Tyty oli vielä liian nuori veljensä perhepäiväkotiin, Saatiin nimittäin Muruselle hoitopaikka, jonne pääsyä voi välillä joutua jonottamaankin, koska kyseessä on niin arvostettu perhepäiväkoti. Murunen viettää päivänsä omanikäisten kahden tytön ja yhden pojan, ja hoitotädin ja hänen miehensä seurassa. Neidin hoitokaverit on selvästi nuoremmat, 2013 ja 2014, syntyneet tytöt.
Me vietettiin miehen kanssa lokakuun alussa 5-vuotishääpäivää ihan vaan leffan ja syömisen merkeissä mummun ja papan hoitaessa sillä aikaa lapsia meillä kotona.
Poika, pieni Murunen, täyttää keväällä jo 4 vuotta. Iso poika siis, mutta kuitenkin vielä kovin pieni. Uhmaa ja mustasukkasuutta on edelleen ilmassa. Päivisin hoidossa näitä ongelmia ei oo, vaan niitä esiintyy vaan kotona ollessa. Hänenkin tarkempia kuulumisia omassa postauksessa/-sissaan hieman myöhemmin.
Vuosi sitten meillä oli jo nimet papereissa ja iso laina haettu ja saatu pankista ja odoteltiin vain avainten luovutusta, joka tapahtui 1.2.2015. Pahvilaatikoita oli haettu ja saatu täytettyäkin olkkarin nurkkaa useammalla täyteenahdetulla laatikolla. Avaimet saatiin siis 1.2 ja siitä alko parin viikon mittanen pieni remontti. Mies, mun isä, miehen veli ja vanhemmat pääasiassa maalasivat seinäpinnat keskikerroksesta ja yläkerrasta ja lisäks yläkerran rappuset maalattiin ja hiottiin, samoin olkkarin parketti ja laitettiin joku väri tms. päälle. Hommaa oli ihan riittävästi eikä aika meinannu riittää edes kaikkeen. Edelleen on kaikenlaista pientä laittamatta. Sit kun on aikaa ja rahaa.
Mä olin lasten kanssa kotona koko kevään ja kesän, ekaks vanhempainvapaalla ja sit työttömänä koulujen alkuun asti. Elokuussa lapset menivät perhepäivähoitoon, Neiti aloitti hoitotaipaleensa ekaa kertaa ja Murunen ekaa kertaa uudella paikkakunnalla.
Lapset eivät oo samassa hoitopaikassa, koska Tyty oli vielä liian nuori veljensä perhepäiväkotiin, Saatiin nimittäin Muruselle hoitopaikka, jonne pääsyä voi välillä joutua jonottamaankin, koska kyseessä on niin arvostettu perhepäiväkoti. Murunen viettää päivänsä omanikäisten kahden tytön ja yhden pojan, ja hoitotädin ja hänen miehensä seurassa. Neidin hoitokaverit on selvästi nuoremmat, 2013 ja 2014, syntyneet tytöt.
Me vietettiin miehen kanssa lokakuun alussa 5-vuotishääpäivää ihan vaan leffan ja syömisen merkeissä mummun ja papan hoitaessa sillä aikaa lapsia meillä kotona.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)
Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.