Siirry pääsisältöön

Hyvää uutta vuotta 2016!

Niin se vuosi taas vaihtui. Vaiherikas sellainen. Tyty oli vuosi sitten 4 kuukauden ikäinen pieni vauva ja nyt, vuotta myöhemmin, meillä asuu reilu 1vee tahtotaapero. Voisin kirjotella tarkempia Tytyn kuulumisia ihan omaan postaukseensa. Tai tarkemmin ajatellen voisin jakaa kuulumiset useampaankin postaukseen. Saa nähä, miten on järkevin ja miten tarkasti jaksan kirjotella.

Poika, pieni Murunen, täyttää keväällä jo 4 vuotta. Iso poika siis, mutta kuitenkin vielä kovin pieni. Uhmaa ja mustasukkasuutta on edelleen ilmassa. Päivisin hoidossa näitä ongelmia ei oo, vaan niitä esiintyy vaan kotona ollessa. Hänenkin tarkempia kuulumisia omassa postauksessa/-sissaan hieman myöhemmin.

Vuosi sitten meillä oli jo nimet papereissa ja iso laina haettu ja saatu pankista ja odoteltiin vain avainten luovutusta, joka tapahtui 1.2.2015. Pahvilaatikoita oli haettu ja saatu täytettyäkin olkkarin nurkkaa useammalla täyteenahdetulla laatikolla. Avaimet saatiin siis 1.2 ja siitä alko parin viikon mittanen pieni remontti. Mies, mun isä, miehen veli ja vanhemmat pääasiassa maalasivat seinäpinnat keskikerroksesta ja yläkerrasta ja lisäks yläkerran rappuset maalattiin ja hiottiin, samoin olkkarin parketti ja laitettiin joku väri tms. päälle. Hommaa oli ihan riittävästi eikä aika meinannu riittää edes kaikkeen. Edelleen on kaikenlaista pientä laittamatta. Sit kun on aikaa ja rahaa.

Mä olin lasten kanssa kotona koko kevään ja kesän, ekaks vanhempainvapaalla ja sit työttömänä koulujen alkuun asti. Elokuussa lapset menivät perhepäivähoitoon, Neiti aloitti hoitotaipaleensa ekaa kertaa ja Murunen ekaa kertaa uudella paikkakunnalla.

Lapset eivät oo samassa hoitopaikassa, koska Tyty oli vielä liian nuori veljensä perhepäiväkotiin, Saatiin nimittäin Muruselle hoitopaikka, jonne pääsyä voi välillä joutua jonottamaankin, koska kyseessä on niin arvostettu perhepäiväkoti. Murunen viettää päivänsä omanikäisten kahden tytön ja yhden pojan, ja hoitotädin ja hänen miehensä seurassa. Neidin hoitokaverit on selvästi nuoremmat, 2013 ja 2014, syntyneet tytöt.

Me vietettiin miehen kanssa lokakuun alussa 5-vuotishääpäivää ihan vaan leffan ja syömisen merkeissä mummun ja papan  hoitaessa sillä aikaa lapsia meillä kotona.








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen