Siirry pääsisältöön

Toinen äiti on toiselle äidille susi


Äiti, äitiys ja syyllisyys ovat sanoja, jotka liittyvät tiiviisti yhteen. Hyvä äiti/huono äiti-vertailut kuuluvat mun mielestä syyllisyyteen hyvin vahvasti.

Mikä sitten aiheuttaa syyllisyyttä? Mun mielestä syyllisyys alkaa jo lähes siitä hetkestä, kun raskaustesti näyttää positiivista. Monesti tulevat äidit miettivät esimerkiks sitä, miten on tullu elettyä elämää ennen kun on tiennyt olevansa raskaana. Onko alkio voinut vahingoittua jotenkin kostean illan johdosta?  Voiko raskaus mennä kesken, koska olen syönyt raakaa kalaa ja tuorejuustoja? Joku saattaa myös miettiä, miten hänestä on äidiksi. Monenlaisia ajatuksia siis joutuu pohtimaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Samat pohdinnat jatkuvat myös raskauden edetessä. Mitä voi ja mitä ei voi enää tehdä, jotta vauvalla olisi kaikki hyvin? Voinko jatkaa juoksuharrastustani ja käydä salilla myös raskauden aikana?

Oon meinannu jo aiemminkin kirjoittaa aiheesta, mutta nyt vasta sen teen. Miksi juuri nyt? Siihen on useampi syy. Olen jäsenenä monessa perheeseen ja äitiyteen, lastenkasvatukseen ym. keskittyvissä ryhmissä. Keskusteluja seuratessani oon huomannu, kuinka ilkeitä ja pilkkaavia ja suvaitsemattomia toiset äidit voivat olla. Ja annas olla, jos uskallan laittaa oman mielipiteeni, joka poikkeaa täysin "yleisestä mielipiteestä".

Hyvä esimerkki tästä on äidin ja erityisesti tuoreen äidin, vapaa-aika. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että äiti ja pieni vauva elävät täysin symbioosissa keskenään eikä edes lapsen isä voi olla osana sitä. Äiti imettää lastaan ja huolehtii hänestä täysin, jolloin isälle jää vain sivustakatsojan rooli. Äidin tulee siis kokonaan omistautua lapselleen ja unohtaa muu elämä hetkeksi tai pidemmäksi ajaksi kokonaan.Tai niin olen ymmärtänyt.

 Entä jos äiti ei syystä tai toisesta imetä? Tämä jo itsessään on paljon mielipiteitä aiheuttava asia. Jokainen äiti saa itse valita, haluaako hän imettää vai ei. Joiltakin on imetys kielletty kokonaan erilaisten syiden takia. Miten kukaan toinen äiti voi syyllistää äitejä, joiden lapsi ei syystä tai toisesta saa tissiä? Eiväthän he voi tietää, millainen on äidin tarina. Ja tottakai myös se syyllistää, jos saa imettämiseen liittyviä neuvoja, vaikka ei oo niitä pyytäny. Tuore äiti kun on aika herkillä erityisesti imetykseen liittyvien asioiden ja mielipiteiden suhteen. Miten tehdä, jotta osaa tehdä "oikein"?

Miten parisuhde ja sen hoitaminen? Joku äiti jopa "unohtaa" parisuhteen tai laittaa sen syrjään joksikin aikaa, sillä vastasyntynyt lapsi menee kaiken edelle. Ihmettelen vaan, miksi. Tuoreet vanhemmat, äiti ja isä, ovat edelleen myös mies ja vaimo. Miksi ne roolit tulee laittaa syrjään uuden perheenjäsenen tulon myötä? Hellyyttä tarvitaan kuitenki koko ajan, tai ainakin minä tartten sitä. Ja nyt tarkotan siis pusuja, haleja, toisen kainaloo. Ne antaa voimaa jaksaa taas valvoo ja muutenkin elää välillä kovinkin raskasta vauva-arkea. Parisuhteeseen vaikuttaa aivan varmasti, kun perheeseen tulee pieni vauva. Sitä ei voi kiistää, mutta sen takiahan parisuhdetta pitäs just hoitaa ja vaalia.

Kannattas aina ajatella, miltä musta tuoreena äitinä tuntus, jos mulle puhuttas noin. Ja ylipäätänsäkin ajatella tarkoin, mitä ja miten puhuu. Se auttaa jo paljon, Yritetään kuitenki olla maailman parhaita äitejä ja puolisoita. Kaikesta huolimatta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä m...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jäl...
1 kommentti
Lue lisää

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiske...
Lähetä kommentti
Lue lisää