Siirry pääsisältöön

Toinen äiti on toiselle äidille susi


Äiti, äitiys ja syyllisyys ovat sanoja, jotka liittyvät tiiviisti yhteen. Hyvä äiti/huono äiti-vertailut kuuluvat mun mielestä syyllisyyteen hyvin vahvasti.

Mikä sitten aiheuttaa syyllisyyttä? Mun mielestä syyllisyys alkaa jo lähes siitä hetkestä, kun raskaustesti näyttää positiivista. Monesti tulevat äidit miettivät esimerkiks sitä, miten on tullu elettyä elämää ennen kun on tiennyt olevansa raskaana. Onko alkio voinut vahingoittua jotenkin kostean illan johdosta?  Voiko raskaus mennä kesken, koska olen syönyt raakaa kalaa ja tuorejuustoja? Joku saattaa myös miettiä, miten hänestä on äidiksi. Monenlaisia ajatuksia siis joutuu pohtimaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Samat pohdinnat jatkuvat myös raskauden edetessä. Mitä voi ja mitä ei voi enää tehdä, jotta vauvalla olisi kaikki hyvin? Voinko jatkaa juoksuharrastustani ja käydä salilla myös raskauden aikana?

Oon meinannu jo aiemminkin kirjoittaa aiheesta, mutta nyt vasta sen teen. Miksi juuri nyt? Siihen on useampi syy. Olen jäsenenä monessa perheeseen ja äitiyteen, lastenkasvatukseen ym. keskittyvissä ryhmissä. Keskusteluja seuratessani oon huomannu, kuinka ilkeitä ja pilkkaavia ja suvaitsemattomia toiset äidit voivat olla. Ja annas olla, jos uskallan laittaa oman mielipiteeni, joka poikkeaa täysin "yleisestä mielipiteestä".

Hyvä esimerkki tästä on äidin ja erityisesti tuoreen äidin, vapaa-aika. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että äiti ja pieni vauva elävät täysin symbioosissa keskenään eikä edes lapsen isä voi olla osana sitä. Äiti imettää lastaan ja huolehtii hänestä täysin, jolloin isälle jää vain sivustakatsojan rooli. Äidin tulee siis kokonaan omistautua lapselleen ja unohtaa muu elämä hetkeksi tai pidemmäksi ajaksi kokonaan.Tai niin olen ymmärtänyt.

 Entä jos äiti ei syystä tai toisesta imetä? Tämä jo itsessään on paljon mielipiteitä aiheuttava asia. Jokainen äiti saa itse valita, haluaako hän imettää vai ei. Joiltakin on imetys kielletty kokonaan erilaisten syiden takia. Miten kukaan toinen äiti voi syyllistää äitejä, joiden lapsi ei syystä tai toisesta saa tissiä? Eiväthän he voi tietää, millainen on äidin tarina. Ja tottakai myös se syyllistää, jos saa imettämiseen liittyviä neuvoja, vaikka ei oo niitä pyytäny. Tuore äiti kun on aika herkillä erityisesti imetykseen liittyvien asioiden ja mielipiteiden suhteen. Miten tehdä, jotta osaa tehdä "oikein"?

Miten parisuhde ja sen hoitaminen? Joku äiti jopa "unohtaa" parisuhteen tai laittaa sen syrjään joksikin aikaa, sillä vastasyntynyt lapsi menee kaiken edelle. Ihmettelen vaan, miksi. Tuoreet vanhemmat, äiti ja isä, ovat edelleen myös mies ja vaimo. Miksi ne roolit tulee laittaa syrjään uuden perheenjäsenen tulon myötä? Hellyyttä tarvitaan kuitenki koko ajan, tai ainakin minä tartten sitä. Ja nyt tarkotan siis pusuja, haleja, toisen kainaloo. Ne antaa voimaa jaksaa taas valvoo ja muutenkin elää välillä kovinkin raskasta vauva-arkea. Parisuhteeseen vaikuttaa aivan varmasti, kun perheeseen tulee pieni vauva. Sitä ei voi kiistää, mutta sen takiahan parisuhdetta pitäs just hoitaa ja vaalia.

Kannattas aina ajatella, miltä musta tuoreena äitinä tuntus, jos mulle puhuttas noin. Ja ylipäätänsäkin ajatella tarkoin, mitä ja miten puhuu. Se auttaa jo paljon, Yritetään kuitenki olla maailman parhaita äitejä ja puolisoita. Kaikesta huolimatta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses