Siirry pääsisältöön

Kesäkuulumisia

Oon ollu kotona lasten kanssa kesäkuun alusta asti. Aluks tytön piti olla eka viikko kotona ja jatkaa sen jälkeen hoidossa. Pojan taas piti olla alun perin koko kesäkuu vielä hoidossa toisen hoitokaverinsa kanssa. Ei se nyt kuitenkaan menny nii. Tyttö oli vielä muutaman päivän lomailun jälkeen hoidossa, mutta sitten päätin jättää hänetkin kotiin kesälomalle. Poika ehti olla hoidossa neljä päivää ja lopetti sitten hoitajan ja meiän yhteisellä päätöksellä. Jatketaan sit elokuussa taas, kun palaillaan arkeen.

Toukokuussa viimesten viikkojen aikana odotin jo kesälomaa. Olin loman tarpeessa pitkän ja varsin yhtäjaksosen työrupeaman jälkeen. Olin suunnitellu ottavani aikaa vaan ittelleni, koska lapset ovat päivät hoidossa. Sit tuli kuitenki tieto siitä, että tyttö on kotona kesäkuun ekan kokonaisen viikon. Siinä meni mun rauhalliset lomapäivät.

Jotenkin sitä on kuitenki selvitty. Ei oo ollu kyllä helppoo, sillä musta ei saa pullantuoksusta, hiekkalaatikolla istuvaa, kotiäitiä sit millään. Mies on päivät töissä, mutta onneks silläkin alkaa perjantaina kesäloma. Sit mä saan päiväsaikanakin hengähtää. Tällä hetkellä tuntuu, että on koko ajan oltava silmät selässäkin.

Lapset osaa tehä kaikenlaisia kolttosia ja hyödyntää hyvin äitin lyhyen pinnan. Noi alkaa olla semmonen kauhukaksikko ettei niitä pitäs jättää hetkekskään valvomatta. Välillä on pakko kuitenki käyä vessassa ja esimerkiks täyttää tai tyhjentää tiski- tai pyykkikone. Ne hetket on sit hyödynnetty aika tehokkaasti.

 Sisällä on levitelty hammastahnaa pitkin lattioita, ajettu kissoja takaa (lyöty kepillä, läpsitty (ja aina on kielletty tiukasti tekemästä nii ja kerrottu, kuinka kissaan sattuu)), saippuoitu toisten naamat, levitelty tuhkat tuhkaluukuista (olivat koittaneet itte siivota, sillä vessanpöntönkansi ja seinät oli täynnä tuhkasia kädenjälkiä).

Ulkona on yritetty juosta autotielle, meinattu jäädä useempaan kertaan auton alle (keskelle suojatietä ei voi pysähtyä), karattu naapurin takapihalle (kengät jalassa trampoliinille), menty naapurin pihaan syömään metsämansikoita ilman lupaa, karattu pihasta (varsinkin neiti).

Että näin. Ei oo ollu mulle mikään helppo ja nautinnollinen kesäloma. Tai ei kyllä loma laisinkaan. Murunen oli juhannusviikolla muutaman päivän Itä-Suomessa mummin ja papan luona ja sillon oli pieni hengähdystauko. Teki muuten hyvää. Kaks uhmaikästä, ja vielä aikamoisia tuittupäitä molemmat, ei oo paras mahollinen kombo just nyt.

Onneks miehellä alkaa kesäloma. Mies jaksaa leikkiä ja temuta lasten kanssa paljon enemmän kun minä.

Ollaan me kuitenki yritetty tehä joka päivä jotain. Ei kylläkään mitään erikoisempaa. Kävelty leikkipuistoon, nukutettu pikkusiskoa kaatosateessa, käyty kirppiksellä (mission impossible just nyt, mutta silti menen), haettu mansikoita tilalta asti, nähty eläimiä, katottu piirrettyjä, tehty tädille synttärikortti, käyty kaupassa, käyty leikkimässä päiväkodin pihalla tai leikkipuistossa. Koko päiväks ei voi jäädä sisälle, sillä sillon ei hyvä heilu. Samoin päikkärit pitäs molempien lasten nukkua vielä, koska muuten illat on aika kamalia.

Koska ollaan kuitenki lomalla, en oo ollu niin tarkka ylösnousun suhteen. Ei ennen kasia kuitenkaan ja viimestään ysiltä. Mies laittaa meiät todennäkösesti takas ruotuun lomansa aikana. Arki kuitenki alkaa jonkun ajan kuluttua. Ei mietitä sitä kuitenkaan vielä, sillä sitä ennen on tiedossa kaikenlaista ohjelmaa koko perheen kera.

Ja onhan mulla ihan kohta synttäritkin, vaikka ei niitä sen kummemmin juhlita. Mies lupas kakun leipoa. :)

Instagramissa voi seurata tuoreita kuulumisia, sillä päivitän sitä paljon tiheemmin, kun tätä blogia.

Mut löytää tuolta.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen