Siirry pääsisältöön

Erityisopettajan työstä



Pääsin pitkästä aikaa seuraamaan erityiskoulun arkea, kun työskentelin puoltoista viikkoa sairaalakoulussa luokattomana opettajana. Sairaalakoulua käyvät lastenpsykiatristen osastojen 0.-9. luokkalaisten oppilaiden lisäksi myös sairaalan lastenosastojen koulukuntoiset lapset ja nuoret. He ovat sairaalassaoloaikanaan kirjoilla oman koulunsa lisäksi myös Koivikkopuiston koulussa.

Tein erityispedagogiikkaan liittyvän harjoitteluni juuri Koivikkopuistossa ja pääsin silloin tekemään monenmoisia töitä. Seurasin ja myös opetin kaikkien luokkien eli (0-2), (2-4), (4-6) ja (6-9) oppilaita. Pääsin myös opettajien mukana käymään ja myös opettamaan lasten vuodeosastoilla olevia kouluikäisiä lapsia ja nuoria. En käynyt kuitenkaan silloin kaikilla osastoilla.

Tällä kertaa opetin myös osasto 6:n oppilaita. Kyseessä on lasten veri- ja syöpätautien osasto.

Tässä kiteytettynä mun päällimmäiset ajatukset puolentoista viikon työrupeamasta  :

 Puoltoista viikkoa takana sairaalakouluarkea sekä lastenpsykiatristen että pääosin lastenosasto 6:n (syöpä- ja diabetesosasto) oppilaiden kanssa. Mitä minulle jäi mieleen? Sen, että vaikka lapsi olisi kuinka sairas, hänellä on oikeus käydä koulua vointinsa mukaan. Lapset ovat uskomattoman sinnikkäitä eivätkä he luovuta kovin helposti. Heillä on myös huonoja päiviä, kuten meistä jokaisella. Aina ei oo pakko jaksaa, edes lasten. Hyvät keskustelut sekä oppilaiden että heidän vanhempiensa ja hoitajiensa kanssa. On muuten mukavaa henkilökuntaa molemmissa paikoissa.
Toisaalta jäi mieleen ne monet pienet potilaat, joita näin joka päivä osaston käytävillä. Osa oli meiän lasten ikäisiä, mutta myös paljon nuorempia. Heitä oli rankkaa nähä. Kyllä se vaan laitto taas miettimään ja olemaan kiitollinen siitä, mitä meillä on.
Opin paljon ja ymmärrän joitakin asioita taas paremmin. Arvostan myös.


Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä m...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jäl...
1 kommentti
Lue lisää

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiske...
Lähetä kommentti
Lue lisää