Siirry pääsisältöön

Hyvää uutta vuotta 2017!


Tässäpä mun ajatuksiani vuodesta 2016 ja toiveita sekä pohdittavaa vuodelle 2017.

Vuonna 2016 vanhenin, viisastuin ja otin opikseni. Minusta tuli neljättä kertaa täti. Sukuun syntyi neljä vauvaa: kolme poikaa ja yksi tyttö. Opetin ekaa kertaa pidemmän aikaa isompia erkkoja (7.-9 luokat) ja tutustuin uusiin kouluihin, oppilaisiin ja opettajiin. Tapasin myös uusia ystäviä (Minna <3) ja vietin useemmat mukavat juhlat. Opin sen, että en voi koskaan olla edelleenkään täydellinen vanhempi, vaan tein, ja tulen jatkossakin tekemään, virheitä ja paljon, ja sama koskee myös vaimona ja puolisona olemista. Osaan nyt sijoittaa kartalle Bakun ja lukusia maita ja kaupunkeja, kiitos kartoista kiinnostuneen Murusen. En kuitenkaan osaa tunnistaa leikkiautojen merkkejä, vaikka mulle on niitä kuinka yritetty opettaa. Huomasin, että oon oikeesti jo aika vanha, kun voin kertoa, että muistan tapahtumia yli 30 vuoden takaa. Edelleenkin on kuitenkin paljon opittavaa ja muistettavaa, sillä aina voi parantaa ja kehittää itteeensä.

Sitä, mitä juuri alkanut uusi vuosi tuo tullessaan, voin vain arvailla, pohtia ja toivoa. Voisin toivoa itselleni lisää kärsivällisyyttä omien lasten kanssa toimiessa ja yrittää olla edelleenkin hyvä puoliso ja vaimo. Toivon myöskin riittävästi työpäiviä ja niiden kautta paljon uusia kokemuksia ja elämyksiä.

Muistakaa kertoa toisille ihmisille, että välitätte heistä. Yrittäkää tulla toimeen kaikkien kanssa, vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Jättäkää turha valittaminen ja keskittykää siihen, mitä teillä jo on. Ole kiitollinen koulutuksesta, työstä, perheestä, läheisistä ihmisistä ja eläimistä, ihmisten erilaisuudesta ja siitä, että olet juuri sinä. Toista sua ei oo eikä tuu. Älä yritä olla mitään enempää, kun mitä oot, koska sä kelpaat just omana ittenäs. Muista se. Älä vedä mitään roolia jonkun toisen ihmisen takia.

Olet kiltti myös itselles. Älä vaadi liikaa. Sun ei tartte olla kaikessa hyvä ja paras. Opettele tykkäämään itestäs ja myös oman ittes seurasta. Opettele viettämään aikaa myös yksin. Aseta ittelles joku haaste.

Hyvää ja mukavaa vuotta 2017!

Anoppilasta

Anoppilasta

Murusen 4vee-synttärit

vappu 2016

Laavulta syksy 2016

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen