Siirry pääsisältöön

Kesäloma jo häämöttää!

 Viime tekstistä on kulunu taas tosi paljon aikaa. Olen ollut todella kiireinen. Töissä on ollu sanelujen pitämistä ja korjaamista sekä MAKEKOjen kanssa painiskelua. Siis matikan koe nelosille, jonka avulla katotaan, mitä ne on oppinu neljän ekan kouluvuoden aikana. Nyt oon saanu sanelut ja makekot korjattua ja pääosin myös palautteet kirjoteltua. Työn kannalta siis alkaa olla hommat suurin piirtein tän kevään osalta pulkassa. Elokuussa sit jatketaan uusin voimin ja kujein. Työt siis jatkuu marraskuun alkuun asti. :)

Graduun liittyen se ahertaminen vasta alkaa. Sain tosiaan Tarun ja mieheni avustuksella kasaan haastattelurungon ja kolme tapausesimerkkiä, joiden avulla on helpompi tehdä haastatteluja. Kaksi on jo takana ja toisen niistä olen jo litteroinutkin, kaksi seuraavaa haastattelua odottaa tulevalla viikolla ja eiköhän ne muutkin tässä kuukauden sisällä valmistu. :) Homma siis etenee myös sillä rintamalla. Koska työsuhteeni katkaistaan kesän ajaksi, hain opintotukea kahdelle kuulle, jotta ei tartte olla pelkästään miehen palkan varassa. Säästöjä kun ei oo ihan hirveesti kasaantunu, mm. sen parin tonnin kelan takasinmaksun takia. Sanoin tossa just muutamalle kaverille ja miehelleni, että gradun tekeminen on jopa mukavaa, kun sitä saa tehdä omaan tahtiin. Kukaan ei siis pakota minua istumaan kauniina kesäpäivänä sisällä koneen edessä, vaan voin tehdä osan tai kokonaan sen päivän hommista illalla tai yöaikaan. Oon todennu, että se on mulle jopa se tehokkain vuorokaudenaika. Ei tartte häiriintyä mistään telkkariohjelmista yms, vaan voi keskittyä ainoostaan siihen tiettyyn hommaan.

Pari viikkoo ois tosiaan vielä kevätlukukautta jäljellä. Oppilaat alkaa olla jo kesälaitumilla, mutta niitten pitäs viel vähän jaksaa. Numerot pitää antaa tiistaihin mennessä, joten "kunnon" opetus alkaa olla vähissä. Jos kelit on tälläset, luvassa on varmaan useampi ulkona vietetty oppitunti. 

Tulevana viikonloppuna pääsen seuraamaan mieheni, isäni ja usean serkkuni taivallusta puolimaratonilla. Toivottavasti keli ei ole liian kuuma, mutta ei satais vettäkään, koska pitäs olla äitin kanssa eväs-/juomavastaavina reitin varrella. Reitti on osittain tuttu, koska olenhan viettänyt synnyinkaupungissani yli 20 vuotta.

Huomenna työpäivän jälkeen olis tarkotus saada kolmas haastattelu tehtyä ja sit mennä tunniks hierojan pöydälle ennen ku mennään seuraamaan Leijonien voitonjuhlia keskustaan. Toivottavasti sää sallii ja väki viihtyy! :)

P. S. Laittakaahan jotain kommenttia, kun käytte lukemassa. Voitte tosiaan tehä sen ihan anonyymina, mutta olis kiva lukee teiän ajatuksianne mun kirjotuksiini liittyen tai muuten vaan.  

Kommentit

  1. Gradun tekeminen on ihan parasta juuri omaan tahtiin. Voi vaikka tehdä illalla, jos se on luovin hetki. Ja aina voi sännätä koneelle/ muistiinpanopaperille ja kirjoittaa ideoita ja älynväläyksiä ylös :) Hyvä että etenee ja tuntuu hyvältä! :) Ensi vuonna muistelet jo kaiholla tätä aikaa ;)

    ps. Kiva jos oli apua minusta, en ollut varma autoinko vai sotkinko.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses