"Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun....koittaa marraskuu.."

 Marraskuu. Lokakuun jälkeen ja ennen joulukuuta. Kuukausi ei oikeen mikään. Niin kun tällä viikolla yks työkaveri totes, että "marraskuu ei oo enää syksyä, mut ei vielä talveekaan". Mitä ja mikä se siis on? 

Marraskuu on mun mielestä vuoden kurjin kuukausi, varsinkin nyt, kun ei oo ees lunta. Pihalla on kurja olla, kun vettä sataa lähes koko ajan, mutta kuitenki lämpötila on jo lähellä nollaa. Pukeutuminen on ainainen ongelma. Kaikkein kurjinta on kuitenki tää pimeys. Nyt, kun oon päivät kotona, pimeys ei oo niin totaalista, kun töissä ollessa. Kun aamulla lähti töihin oli pimeetä ja kun iltapäivällä tuli töistä, oli taas pimeetä. Aamusin myös väsyttää tavallistaki enemmän ja lähes joka aamu on verhon raosta kurkatessa huomannu taas satavan ja satavan. Eiköhän se ois jo satanu vettä riittävästi yhen syksyn tarpeiks? Tulispa siis pysyvä lumi maahan.

Kun ulkona ei oikeen viitti olla, tulee vietettyä aikaa sisätiloissa ja meinaan tulla hulluks. Ollaan siis uhmattu sadetta ja tuulta ja lähetty keskustaan luuraileen kaupoissa ja kirppareilla. Marraskuu on siis pahimmanlaatunen rahanmenokuukausi. Tietysti myös isoja laskuja kasaantuu näin loppuvuoteen. Niitä on aina niin mukavaa maksella. Niin ja miten saatoinkaan unohtaa ekat pakkasyöt ja aamun jäiset autonikkunat. Mukavaa puuhaa se lasien skraappaaminen. Joopa joo. Pimeetä ja just heränneenä näpit jäässä. 

Töissä ollessani marraskuu oli varsin työntäyteinen kaikenlaisten paperien täyttämisineen ja erilaisten arviointien tekemisineen. Marraskuussa on töissä yleensäkin varsin hektinen  meininki ja kaikilla on koko ajan kiire jonnekin, sinne, tänne ja tonne. Pitäs tietysti ajatella jo jouluakin jollakin tasolla. Ai niin, ne joulukortitki pitäs tehä ja kirjotella, erilaisia lahjatoiveita mietiskellä ja kenties teetättää poitsun kuviaki. Kun vaan olis aikaa. Jotenki tuntuu, et ei oo aikaa tehä mitään, vaikka oonki vaan kotona. Tekemättömiä kotitöitäki tuntuu vaan kasaantuvan koko ajan ja pitäs kotiki siivota kunnolla. Ei vaan jaksas. On niin vetämätön olo. Väsyttää.

Tänä vuonna marraskuu on jotenki entistä hankalampi kuukausi ainaki noitten nukkumisten suhteen. Poika on alkanu heräillä öisin enemmän ku aiemmin ja vaatii myös joka yö ainaki pullollisen maitoo. Ja nyt näyttäs siltä, että pojalle on tulossa ensimmäinen hammas, joten meiän yöt ei ainakaan parane. Näyttää siis siltä, että tässäkään kuussa ei oo toivoo hyvin nukutuista öistä. Niitä odotellessa.

----------------------------------------------------------------------------------------------

Toisaalta. Marraskuun pimeyden keskelle valoa tuo erilaiset kynttilät ja muut valontuojat. Meillä kynttilöitä ei voi polttaa sisällä ollenkaan kissojen takia. Onneks tässä asunnossa on etukuisti ja -piha, jonne voi laittaa kynttilän palamaan lyhtyyn. Lyhtyjä meillä on kaks ja niitten valo onneks piristää ees vähän. Vaunuihin ja takkiin tai housuihin voi laittaa roikkumaan erilaisia heijastimia. Toppavaatteet voi myös kaivaa varastosta ja todeta, että se takki, joka jäi pieneks kasvavan mahan takia,mahtuu taas päälle. Puikot ja langat voi kaivaa kätköistä ja neuloa jotain mukavaa, nyt on tekeillä peitto vaunujen päälle. Joulukorttien tekeminen vie ajatukset hetkeks pois kiireisistä päivistä.POjan hymyt, kujertelut ja nauru piristää synkintä ja pimeintä päivää. Elämän suuria pieniä iloja. 

Marraskuu on myös siinä mielessä juhlakuukausi, että kalenterin mukaan vietän nimipäivääni tässä kuussa. JOtain juhlan aihetta siis ja ai niin, samana päivänä on myös anopin synttärit. Tietenkään isänpäivää unohtamatta. Jotain hyvääki tähän kurjaan marraskuuhun.