Välikädessä

Alotin erkkaopen työt hiihtoloman jälkeen ja se kestää koko loppukevään. Toisen reviirille astumisessa on aina omat ongelmansa ja hankaluutensa ja se on tullu huomattua. Ensimmäiset havainnot tein jo silloin, kun kävin tutustumassa kouluun ja sen erkkaan. Saadut ohjeet oli varsin seikkaperäsiä, konkreettisia ohjeita oli mm: "pidä huolta mun viivottimista ja satatauluista, perin jokaisen niistä takasin, mikä häviää", "ja tohon kaappiin sulla ei oo mitään asiaa mennä". Onneks muu henkilökunta on tosi mukavaa.

Tämä opettaja ehti pitää itte vaan osan Allu-testeistä ja mä pidin sitten loput, mikä oli mun kannalta huonompi ratkasu. Kaupunki vaatii koonnit tuloksista ja jotta ne voi tehdä, pitää olla jokaiselta oppilaalta jokaisesta viidestä osiosta tarkat pistemäärät. Itse pitämistäni Alluista mulla on kaikki tarpeellinen tieto, mutta vakkarin pitämistä on vaan vääränlaiset koonnit. Kommunikointi vakkarin kanssa on ollut todella vaikeaa, joten toivottavasti asia selviää huomenna (saan tarkat tiedot) eikä mun tartte olla enää yhteydessä hänen kanssaan, koska se näyttää olevan todella hankalaa.

Mä oon kokenu tulevani hyvin toimeen sekä opettajien, muun henkilökunnan ja oppilaiden kanssa ja olen myös saanut siitä positiivista palautetta. Kuulen kuitenki jatkuvasti pääosin negatiivista palautetta vakkarin töistä. Ja ymmärrän sen. Oletan, että jos työskentelisin hänen kanssaan samassa koulussa, minun olisi vaikeaa tulla hänen kanssaan toimeen. Hän on vaan niin erilainen ihminen kuin minä.

Koen siis olevani koko ajan välikädessä, koska mun kädet ovat osin sidotut tämän vakkarin käytöksen takia. Yritän tehdä työni parhaani mukaan, mutta se on välillä vaikeaa, jos ei ole kaikkia tarpeellisia tietoja saatavilla oppilaista. Mutta näillä mennään ja toivotaan, että se riittää.