Siirry pääsisältöön

Kesäinen tervehdys



Eipä oo musta hetkeen kuulunu mitään ja syyt mainitsinki jo edellisessä postauksessa. Nyt työt on ohi koko kesän ajaks, mutta hektisyys gradun kanssa jatkuu vielä viikon verran. Ens viikon perjantaihin mennessä pitäs työ saada eteen päin. Kiirusta pitää, mutta saan kuitenki lähetettyä sen ajoissa.

Aikapula vaan meinaa vaivata, kun mies on päivät töissä ja mä kahestaan pojan kanssa kotona. Murusen hereillä ollessa on turha ees yrittää keskittyä kirjottamiseen tai tällä hetkellä pääosin virheiden korjailuun. Siispä oottelen poitsun päiväuniaikaa. Välillä unoset kestää vaan tunnin ja siinä ei paljoo ehi ,kun pitäs saada itte syötyäki jotain. Kotityöt on tällä hetkellä aivan hunningolla, tosin tää tropiikki (ylhäällä ainaki +27), ei paljoo innostakaan siivoomaan.

Meillä on tällä hetkellä menossa operaatio omaan huoneeseen siirtyminen. Se on vielä vaiheessa, koska mun on ekaks saatava gradun kirjotushommat tauolle. Me siirretään siis työhuone viereiseen huoneeseen ja poitsu saa vanhan työhuoneen ittelleen.



Mutta jotta päivät ei menis pelkkään pojan päiväunien odotteluun ja tekstin kirjottamiseen, on me tehty muutakin. Kirppisten kiertely on jo tullu tavaks ja kyllähän sieltä yleensä jotain lähtee myös mukaan. Oon löytäny myös ittelleni vaatteita ja säästän siinä pitkän pennin, ku ei tartte lähtee kauppaan ostaan uutta, kun käyttökelpoisia rytkyjä löytyy muualtaki. Muutenki ollaan aika paljon pois kotoo jo tän kuumuuden takia. Jos ei olla menossa, vietetään aikaa yleensä takapihalla. Siellä poika harjottelee kävelyä taaperokärryn kanssa, leikkii autoilla tai konttailee kohti leikkipaikkaa. Mä yritän samalla lukee kirjaa tai vaan nauttia hyvistä ilmoista. Aurinkorasva ja siltä suojaavat vaatteet ja hattu on myös aina mukana.



Tänään innostuttiin myös vähän taiteilemaan sormivärien kanssa tai mä taisin olla kyllä enemmän innoissaan siitä, kun poitsu.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses