Tultiin tänne maalle viettämään joulua anopin ja appiukon luokse. Kisut jäivät viettämään joulua keskenään Tampereelle. Mutta ennen kun saavuttiin tänne, piti tehä kaikenlaisia jouluvalmisteluja ja sillon meinas mennä monta kertaa hermot sekä multa että myös mieheltä. Ei onnistunu arkihuolten jättäminen siis tänäkään jouluna. Päivisin opetin oppilaita ja illat meni pojan kanssa touhuten ja miehen kanssa joulusiivousta tehden
Lisäks piti tottakai tehä joulukortitki ite ja siinä hommassa vierähti muutama ilta ja yö.
Me ei ees olla joulua kotona ja silti piti taas höösätä ja höseltää kaikenlaista. Ei se turhaa ollu, mutta ois voinu tehä vähemmän ja ilman stressiä. Nyt ollaan kuitenki rauhotuttu jo muutama päivä täällä luonnon helmassa. Ja ilman aikatauluja. Tehään, mitä halutaan ja millon halutaan. Tärkeintä on kuitenki viettää aikaa yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa.
Kohta päästään joulupöydän ääreen ja tarkistamaan, kuinka kilttejä itse kukin meistä on ollu. Kirkkoon ei varmaan olla menossa. Yks mun jouluperinteistä on ollu aattoyön jouluhartaus aina kotikonnuilla ollessa.
Ei kuitenkaan sovi unohtaa joulun todellista tarkotusta, pienen seimenlapsen syntymää yli 2000 vuotta sitten. Lauletaanhan Joulu jokapäivä- laulussakin: "Jos vain joulun lapsi saa sydämessä asustaa, niin silloin joulu luonain aina on."
Nyt muuta kuin oikein rauhallista, vaikkakin lumetonta, joulua iha jokaiselle.
P.S. Puhelimella kirjotettu teksti, siks tylsästi ilman kuvia. Pahoittelen. Kun opin käyttään tätä masiinaa paremmi, lupaan lisätä myös kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)
Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.