Blogi on jääny hetkeks aivan unholaan, sillä aika on menny ihan kaikkeen muuhun. Töissä opetetaan lapsia ja nuoria ens lauantaihin asti ennen ku joululoma alkaa. Töitten jälkeen on sit perheen vuoro, kotitöitä jne.
Poika oli viime viikolla kipeenä ja yöunet oli sen mukaset. Toissa yön poika nukku kokonaan omassa sängyssä, sitä edelliset neljä yötä ja viime yö oli taas vaikeita ja poika haettiin aamuyöstä meiän viereen. Herätyksiä riitti varmaan joku 20. Mä en viime yönä ees jaksanu nousta, vaan mies hoiti poikaa. Joten univelkaa on meillä vanhemmilla taas ihan riittävästi.
Tuntuu, ettei aika vaan riitä mihinkään, päivät vaan menee ja menee ihan huomaamattaan. Illalla voi todeta, ettei tänäänkään ehtiny tehä kaikkee, mitä oli suunnitellu. Ainahan voi tehä huomenna. Mut sillon on vaarana kierre, johon ainaki meillä joutuu helposti. Hommia vaan siirtää ja siirtää, koska ei oo pakko esimerkiks siivota. Mut minkä taakseen jättää sen eestään löytää.
Tällä kertaa todellisuus iski joulukorttien muodossa. Kortit pitää olla postissa viimestään perjantaina eikä me ollu alotettukaan korttien tekemistä. En muista, millon ollaan viimeks lähetetty "valmis" kortti. Käsin tehden menee tietysti aikaaki enemmän, joten tää ilta piti tehä vaan niitä. Mut ei ne oo vielä valmiita, tehään sit huomenna (tänään valmiiks). Tälle päivälle on tiedossa myös pakkosiivous, sillä lähetään viikonlopuks pitkästä aikaa käymään mun kotona ja meiän kaverit hoitaa kattisia sillä aikaa eikä haluis muutenkaan siivota vasta sit, kun tullaan takas. Ens viikolla on sit suuremman siivouksen vuoro.
Tälle päivälle olis tiedossa myös tavaroiden pakkaus ja autoon siirto ja pitäspä sitä käyä ostamassa serkkutytölle nukkeki. Ekaks kuitenki työpäivä ja sen päätteeks ainaki puoltoistatuntinen kokous. Hoh hoijaa. Tekemistä taas piisaa ja aika on kortilla.
Elämän ruuhkavuodet.
Kirjottelen viimestään joululoman aikana Murusen kuulumisia ja jotain muitakin juttuja kuvien kera. Nyt en jaksanu rueta ettiin sopivia kuvia, sillä olis aika mennä suihkun kautta miehen viekkuun nukkumaan.
Poika oli viime viikolla kipeenä ja yöunet oli sen mukaset. Toissa yön poika nukku kokonaan omassa sängyssä, sitä edelliset neljä yötä ja viime yö oli taas vaikeita ja poika haettiin aamuyöstä meiän viereen. Herätyksiä riitti varmaan joku 20. Mä en viime yönä ees jaksanu nousta, vaan mies hoiti poikaa. Joten univelkaa on meillä vanhemmilla taas ihan riittävästi.
Tuntuu, ettei aika vaan riitä mihinkään, päivät vaan menee ja menee ihan huomaamattaan. Illalla voi todeta, ettei tänäänkään ehtiny tehä kaikkee, mitä oli suunnitellu. Ainahan voi tehä huomenna. Mut sillon on vaarana kierre, johon ainaki meillä joutuu helposti. Hommia vaan siirtää ja siirtää, koska ei oo pakko esimerkiks siivota. Mut minkä taakseen jättää sen eestään löytää.
Tällä kertaa todellisuus iski joulukorttien muodossa. Kortit pitää olla postissa viimestään perjantaina eikä me ollu alotettukaan korttien tekemistä. En muista, millon ollaan viimeks lähetetty "valmis" kortti. Käsin tehden menee tietysti aikaaki enemmän, joten tää ilta piti tehä vaan niitä. Mut ei ne oo vielä valmiita, tehään sit huomenna (tänään valmiiks). Tälle päivälle on tiedossa myös pakkosiivous, sillä lähetään viikonlopuks pitkästä aikaa käymään mun kotona ja meiän kaverit hoitaa kattisia sillä aikaa eikä haluis muutenkaan siivota vasta sit, kun tullaan takas. Ens viikolla on sit suuremman siivouksen vuoro.
Tälle päivälle olis tiedossa myös tavaroiden pakkaus ja autoon siirto ja pitäspä sitä käyä ostamassa serkkutytölle nukkeki. Ekaks kuitenki työpäivä ja sen päätteeks ainaki puoltoistatuntinen kokous. Hoh hoijaa. Tekemistä taas piisaa ja aika on kortilla.
Elämän ruuhkavuodet.
Kirjottelen viimestään joululoman aikana Murusen kuulumisia ja jotain muitakin juttuja kuvien kera. Nyt en jaksanu rueta ettiin sopivia kuvia, sillä olis aika mennä suihkun kautta miehen viekkuun nukkumaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)
Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.