Siirry pääsisältöön

Jo kesäkuu, aika menee nopeesti


Loppukevät on ollu semmosta haipakkaa ettei oo just muuta ehtiny tehä ku hoitaa kaikki pakolliset jutut. Viikonloput on varsinki toukokuussa oltu melkein vaan menossa. Vappuviikonloppu oltiin pojan kanssa mun kotikonnuilla, seuraavana viikonloppuna käytiin Vammalassa äitienpäivän kunniaks. Kuun puolivälissä oli ukin ja isoukin hautajaiset kotikonnuilla, seuraavana viikonloppuna juhlittiin mun siskonpojan 1-vuotissynttäreitä Etelä-Suomessa.  Ja eilen jaoin todistukset kolmasluokkalaisille lukukauden päätteeksi.

Ei oo paljon ehtiny kotona olemaan ja sama meno jatkuu vielä pari seuraavaa viikkoo, mitkä mies on lomalla. Huomenna aamusta lähtee lento Bremeniin ja takas tullaan keskiviikkoiltana. Matkaan lähetään koko perheen voimin. Ens viikon sunnuntaina suunnataan taas mun kotikonnuille viettämään lastentapahtumaviikkoa ja viikonloppu meneekin Tallinnassa suvun naisten kanssa.

Sen jälkeen olis tarkotus jo rauhottua kasvavan mahankin takia. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin. Mä pääsinki viettään lomaa jo etukäteen, kun koulut on kiinni kesän ajan eikä mulla siis oo töitä. Kesä menee työttömänä heinäkuun lopussa alkavaan äitiyslomaan ja pääsenki ens viikolla pähkäileen työttömyyteen liittyviä juttuja työkkärin kanssa. Sitten vuoden 2006 en oo työttömänä ollu.

Mulla ei oo laittaa ees mitään mahakuvaa, koska sellasia ei oo otettu tässä raskaudessa yhtään. Jostain syystä sekin on jäänyt. Jos vaikka reissussa sais sellasen räppästyä ja tuotua näytille tänne blogiin. Mutta tässä olis meiän Natiainen ihan itse :

Murusen pikkusisarus

Tyttönen ja pieni sisarus 26+5



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses