Siirry pääsisältöön

Kenen tehtävä on kasvattaa?



Luin viime viikon Opettaja-lehteä ja silmääni sattui Hannu Laaksolan pääkirjoitus Kasvatuspelissä tarvitaan kaikkia. Siinä hän on huolissaan siitä, että vanhemmat ovat siirtäneet kasvatusvastuun pois itseltään eli yhä enemmän koulun tehtäväksi.

Olen itse huomannut saman seuratessani kouluarkea jo monen vuoden ajan. Tuntuu siltä, että osa vanhemmista ei kasvata lapsiaan ollenkaan, vaan he jättävät sen koulun ja yhteiskunnan tehtäväksi. Voi tosin olla, ettei heillä ole minkäänlaista mallia siitä, miten lapsi tulisi kasvattaa "oikealla tavalla". On myös tapauksia, joissa vanhemmat ovat tavallaan luovuttaneet kasvatusvastuunsa pois, koska he ovat todenneet olevansa voimattomia saamaan lastaan käyttäytymään yhteiskunnan edellyttämällä tavalla.

Laaksola onkin kiinnittänyt huomiota nuorten käytöstapojen muutokseen vuosikymmenten aikana. Hän nimeää asian positiivisia näkökulmia, kuten irtioton vanhoista kaavoista ja uudistumisen, mutta toisaalta negatiivisina kurittomuuden, kunnioituksen puutteen ja jopa kasvattamattomuuden. Osasyynä muutokseen on myös kovaa kilpailua korostava arvomaailma, mikä on aiheuttanut Laaksolan mukaan ongelmia tunne-elämän kasvatuksen ja emotionaalisuuden suhteen. Tämän vuoksi vanhemmat eivät halua kasvattaa lapsiaan itse ja esimerkiksi lapselle ei aseteta minkäänlaisia rajoja ollenkaan, koska ne kahlitsevat liikaa nuorta.

Laaksola toteaa: "Kasvattaminen on yhteispeliä, jossa mukana pitäisi olla niin huoltajien, koulun kuin yhteiskunnallisen viestinnänkin. Parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi tarvitaan näitä kolmea toimimassa samaan suuntaan. Jos yksikin vetää väärästä narusta, lopputulos on arvoitus."

On tärkeää huomioida, että huoltaja saa tarvittaessa apua, tukea ja kannustusta, jotta hänen on ylipäänsä mahdollista kasvattaa lapsestaan "kunnollinen kansalainen".

Yhdeksi ratkaisuksi ongelmaan Laaksola ehdottaa palaamista juurille ja esimerkiksi televisiossa voitaisiin esittää kasvatukseen liittyvä ohjelmasarja, kuten 1960-luvulla Kaija Siiralan vetämä, aiheseen liittyvä, sarja. Sen avulla huoltajat saisivat tarvitsemiaan neuvoja ja ohjeita eikä heille vain jaeltaisi käskyjä ja oltaisi sormi pystyssä heti, jos he tekevät virheitä kasvatuksessaan. Tosiasia on, etteivät vanhemmat opi siitä mitään, jos heitä vain moititaan tekemistään virheistä eikä heidän uskota onnistuvan kasvattamistehtävässään.

Lopuksi Laaksola kiteyttää pääkirjoituksensa seuraavasti: "Kasvatus on taitolaji, johon on huoltajia kasvatettava".  Ehkä suurin ongelma on siis se, että meiltä vanhemmilta vaaditaan liikaa ja meidän tulisi osata heti tehdä kaikki oikein, vaikka yrityksen ja erehdyksen kautta yleensä asiat, myös kasvattamiseen liittyvät, oppii kaikkein parhaiten. Kannustetaan siis toisiamme kasvattamaan lapsistamme yhteiskuntakelpoisia kansalaisia.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen