Siirry pääsisältöön

rv. 33+3 ja ikääki saman verran


 Natiaisen odotus alkaa olla jo loppupuolella ja ikääki tuli taas vuosi lisää tällä viikolla.

Synttäreitten kunniaks mies teki Brita-kakkua ja sainpa myös äitin ja isin käymään. Äiti jäikin sit muutamaks päiväks auttamaan mua Murusen hoitamisessa, koska se alkaa olla aika raskasta jo tässä vaiheessa. Heinäkuun alusta asti Murunen on ollut kotona ja palaa päivähoitoon elokuussa.

Jospa jotain Natiaisen odotuksestakin. Oon kirjottamassa erillistä postausta Murusen ja Natiaisen odotusajoista ja niiden erilaisuudesta, se vaan odottaa lopullista inspiraatiota ja tietty kirjotusaikaakin.

Sain riesakseni raskausdiabeteksen (1 h paastoarvo oli just viitearvossa) ja mittailinki muutamaan otteeseen sokeriarvoja, mutta ne oli niin hyvät, ettei oo tarvinnu enää mittailla. Oon siis uskaltanu myös nauttia kesästä ja jäätelöstä sekä muista herkuista. Kesäkuun alun neuvolan jälkeen (tsekattiin mitatut arvot) oon syöny myös perunaa ja kaikkee hiilaripitosta, mutta en kuitenkaan mitään suuria määriä. Siksipä eilinen seurantaultra anto pienen yllärin. Natiainen on ollu koko ajan vajaa viikon isomman kokonen kuin vauva on keskimäärin samoilla raskausviikoilla. Nytpä hän oli ottanu kunnon kasvuspurtin ja eroo oli jo kaks viikkoo. Tällä hetkellä Natiainen painaa n. 2, 5kiloo ja aikaa siis kasvaa on vielä elo-syyskuun vaihteeseen. Siispä nyt on pakko ottaa itteensä niskasta kiinni ja tsempattava ruokavalion suhteen. En kuitenkaan haluis synnyttää reilu 4-kilosta vauvaa.

Sallittuja syömisiä on onneks vihannekset, kasvikset ja marjat sekä vesimeloni. Pannaan joutuu kaikki hedelmät, joita oon kyllä syöny tosi paljon. No, eipä muukaan auta.

Tosiaan mittariin tuli jo 33. Kuvittelin joskus parikymppisenä, että tässä vaiheessa mulla olis ammatti ja vakipaikka opetusalalla ja lapsiaki olis jo useempi. Eipä se ihan nii oo kuitenkaa menny. Sillon ajattelin, että lapset olis iltatähteä lukuunottamatta (juu, sellanen oli sillon haaveissa) saatu kolmekymppiseks mennessä. Ei oo kuitenkaa menny ihan nii. Tosin löysin mun miehen vuonna 2008 ja hän on mua kuitenki 5 vuotta nuorempi, joten ihan heti ei lapsia haluttu. Nyt on siis toinen tulossa ja kolmanteen saan varmaan häntä suostutella jonkun aikaa. Mä nimittäin haluisin vielä sen kolmannen - vähän myöhemmin.

Kesäkeleistä en valita, vaan sopeudun niihin sopivalla vaatetuksella ja olemalla sisällä kuumimmat ajat. Suomen kesä on kuitenki niin lyhyt. Nyt nautitaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen