Hajanaisia ajatuksiani ensimmäisen ja toisen lapsen odotusajoilta

 Tää teksti on alotettu jo keväällä, jolloin aloin pohtia asiaa tarkemmin. Nyt jatkan pohdintaa vielä vähän.

Ensimmäisen lapsen odotus on erilaista kuin seuraavien. Ekan lapsen odotusta tulee seurattua aivan eri lailla kuin tämän toisen kohdalla. Sillon tuli otettua varmaan joka viikko kuva, josta huomasi vauvamahan kasvun. Nyt ei oo tullu napattua vielä ensimmäistäkään mahakuvaa. Tietysti vois ottaa ja verrata mahan kokoo Murusen odotukseen verrattuna. Maha on tästä Natiaisesta kasvanu ihan eri vauhtia kuin Murusesta, minkä myös muut ihmiset ovat huomanneet.

Painoin ennen Murusta monta kiloo vähemmän kuin nyt ennen Natiaisen odotusta. Onneks vaa'an lukemat on pysyny ihan siedettävinä ja toivottavasti niin on jatkossaki. Edelleenkin painonnousu on ollu hyvin maltillista ja siksi vauvan painoarvio yllätti mut. 


Mahakuvia on tullu otettua vain muutama, koska jotenkin en koe tarvetta kuvailla kasvavaa mahaa koko ajan. Jokainen tosin tekee, miten haluaa.  Mahan kasvusta saan kuulla kommentteja joka viikko, mutta niinhän yleensäkin raskausaikana on tapana kommentoida eri asioista. Ja onhan sillä kokoo, mutta aika samoissa mennään kun Murusenkin odotusaikana. Tasasesti keskikäyrällä.

Erona ekaan raskauteen: tällä kertaa "jäin kiinni" sokerirasituksessa ja joudun seuraamaan sokeriarvoja. Mittailin niitä kotimittarilla viikon ja seuraava testijakso olis tiedossa kesäkuun alussa n. viikolla 27. Arvot oli niin hyvät, että viikon seuranta riitti. Tuleepahan vähän kontrolloitua noita syömisiä nyt enemmän ku viimeks. Edit. Myöskin kesäkuun alun arvot riittävän hyvät eli ilman jatkoseurantaa.

Haastavaa on se, että  nyt ei oo mahollista mennä esimerkiksi makaamaan sohvalle sillon, kun tarttis, koska pieni poika tarvitsee seuraa koko ajan. Tai voin kyllä mennä sohvalle, mutta nousen todennäkösesti hyvin pian pois tsekkaamaan, missä poika on tai mitä kiellettyä hän tekee. Tällä hetkellä Murusella puskee vielä uhma päälle ja kaikkee on vaan kokeiltava. Äitin ja isin hermot on siis koetuksella joka päivä.

28.7.

Isoja tavarahankintoja ei meiän oo tarvinnu tehä. Ostettiin kuitenkin tuplarattaat, jotta kahden lapsen kanssa liikkuminen onnistuis paremmin. Meiän yhdistelmiin olis saanu seisomalaudan, mutta koettiin järkevämmäks vaihtoehoks kuitenki tuplat. Huomioon piti ottaa myös se, että poika nukkuu vielä päiväunet useimmiten rattaissa. Nyt rattaita on testailtu pojan kanssa ja ollaan kyllä tykätty kovasti. Vauvan vaatteita ollaan käyty pojan kanssa ostamassa paljon kirppiksiltä ja myös pesty ne ja tsekattu vanhat ja laitettu laatikkoon odottamaan vauvan syntymää. 

Murusen loppuodotus meni äitiysloman osalta aika pitkälti gradua pakertaessa, onneks ei oo enää sellasta lisähommaa. Näin reilu kuukausi ennen laskettua aikaa alkaa noi raskausvaivatkin nostaa päätään.  Selkää särkee liialliset nostelut, liitoskivut vaivaa enemmän ja vähemmän ja mitään ei jaksas tehä. Osittain tietysti johtuu myös näistä helteistä. Ulkona olis pakko olla päivittäin, mutta ei vaan pysty, jos varjossa on aamukympiltä jo +30. Mä en kykene enää juoksemaan Murusen perässä, jos poika päättää lähtee juoksemaan esimerkiks parkkipaikalle ja tottakai Murunen ottaa ilon irti tilanteesta.

Näihin helteisiin asti oltiin kyllä joka päivä jossain menossa (käytiin torilla ostamassa mansikoita ja herneitä, mentiin bussilla kirjastoon, leikkipuistoiltiin ym.), jotta pojallakin olis riittävästi aktiviteettia isin työpäivän aikana. Mä oon kuitenki kyenny liikkumaan vielä ihan ok, kunhan en rehki liikaa kerralla. Joka päivä ei enää kykene lähtemään jonnekin, vaikka haluja oliskin. 

Ultrissa ollaan käyty nyt jopa Murusta enemmän, koska Natiainen viihty pitkään perätilassa ja lääkäri halus tarkistaa tilanteen ennen kesälomaansa. Natiainen olikin kääntyny, mutta ottanu kasvuspurtin, joten ruokavalio joutu syyniin. Vauvaa on koko ajan ennustettu isommaks mitä Murunen oli, mutta tässä vaiheessa voin vielä jonkin verran syömisilläni vaikuttaa vauvan kokoon ja sen myöskin teen. Onneks ees marjat, vihannekset ja juurekset on sallittuja. Ens viikolla ultrassa näkee, onko kasvuspurtti vielä jatkunu samanlaisena. Toivottavasti ei. 

Suurin ero on kuitenkin se, että nyt kotona on jo lapsi, joka kaipaa vanhempiensa huomiota koko ajan. Muruselle on puhuttu vauvasta ja hän näyttääkin usein, missä vauva on. Vaikka poika on jo reilu 2-vuotias, on hän kuitenkin vielä hyvin pieni eikä sitä sovi unohtaa. 

Yks kiva juttu olis, että Murunen alkas nukkua yönsä omassa sängyssään. Projekti alkoikin hyvin, mutta sit tuli nää helteet ja poika nukkuu taas meiän vieressä, koska hänen huoneessaan on liika kuuma nukkua. 

Jotenki sitä raskausaika vaan menee eteenpäin eikä mahan kasvuunkaan kiinnitä niin paljon huomiota kun esikoisen odotusaikana. En myöskään oo seurannu, mitä tapahtuu milläkin raskausviikolla. Eli tämä raskaus on menny omalla painollaan, voisinko sanoo, kaiken muun ohessa. Natiainen on samanlainen liikkuja kuin Murunen oli, joten melskettä riittää mahassa koko ajan. Nyt tuli kesäloma kyllä hyvään saumaan, niin oon jo "päässy" rauhottumaan ja valmistautumaan vauvan tuloon ajoissa. Voinnin puolesta olisin todennäkösesti tehny töitä äitiysloman alkuun asti. Joka muuten alkaa virallisesti tänään. 

Tässä mun hyvin sekalaisia ajatuksia. 

Pikku hiljaa alkaa ajatuksissa olla synnytys ja Natiaisen syntymän jälkeinen aika. Synnytyksen suhteen mulla on aika samanlaiset ajatukset kun Murusenkin kohdalla. Antaa mennä omalla painollaan, mitään erityisiä toivelistoja en tee. En ota turhaa stressiä siitä, kuten en esimerkiksi imetyksestäkään, etukäteen.