Siirry pääsisältöön

Isoveli ja pikkusisko: pohdintoja meiän lasten nimien takaa

Ollaan tiietty molempien lasten sukupuolet etukäteen, joten meillä oli aikaa pohtia nimiasiaa jo etukäteen. Mietittiin ja mietittiin, jotain oli mielessäkin. Ekaks Murunen. Pojan nimiä oli yllättävän vaikee keksiä. Mulla oli kuitenki ollu jo kauemmin mielessä yksi nimi, jonka haluisin antaa meiän pojalle. Nimen suosio on nyt räjähtäny käsiin, mutta en mä sillon sitä tienny, sillä ainaki mulla tulee nimestä ekaks mieleen eräs nelijalkainen lastenelokuvatähti. Mies ei aluks halunnu Muruselle mun ehottavaa nimee, mutta pojan syntymän jälkeen totes, että poika on just nimensä näkönen. Etunimi oli siis päätetty. Toinen nimi olikin vaikeempi juttu. Piti löytää etunimen kanssa hyvin sopiva nimi, mut vaihtoehtoja saatiin kuitenki mietittyä muutama. Sit yhen kävelyreissun aikana päätettiin, että poika saa toisen nimensä erään E-kirjaimella alkavan sarjakuvahahmon mukaan. Myöskin tämä nimi on nykysin hyvin yleinen.

Ristiäisissä ainaki mun äiti hämmästy ihan täysin kuultuaan Murusen etunimen, koska hän ei ollu koskaan kuullukaan sellasta nimee olevankaan. Muistan, kun muutaman muunkin suu loksahti lähes auki nimen paljastuttua. Se on kuitenki tällä hetkellä tosi yleinen, joten ihmettelen, miten he eivät  oo kuulleet muka aikasemmin. No joka tapauksessa poika sai nimensä ja hyvin pian myös sukulaiset kertoivat nimen olevan juuri sopiva meiän pojalle. Nyt ei kukaan vois enää kuvitellakaa pojalle muuta nimee. Hyvin harvoin Murusta kutsutaan omalla etunimellään, sillä lempinimiä on jo monta ja jostain syystä on kaikkein luontevinta käyttää lempinimee. Kutsumanimee käytetään esimerkiks, jos lasta kielletään tekemästä jotain ei-sallittua. Tällä hetkellä eniten on käytössä pojan oma etunimi, sillä uhmaikä on Murusella sen verran paha ja just nyt päällä. Kaikki on vaan ei.




 


Sit meiän Natiainen, neitonen eli Typy. Jo tytön odotusaikana pyöriteltiin muutamia nimiä, kuten ennen isoveljenkin syntymää. Mietittiin, mikä sopii hyvin suuhun ja isoveljen nimen kanssa yhteen. Samoin aateltiin, että ois kiva olla kuitenki sellanen nimi, ettei jokaisella vastaantulevalla tytöllä oo samaa nimee. 1980-luvulla nimestä on tullu suosittu, mutta yhtä käytetty se ei oo kun isoveljen etunimi. Tytyn syntymän jälkeen päätettiin tytön etunimi, mut se ei tuntunukaan sopivan neitille. Pähkäilyn tuloksena päädyttiin Tytylle annettuun nimeen. Se myös sopii hyvin yhteen isoveljen nimen kanssa. Tällä kertaa nimi ei aiheuttanu samanlaista hämmennystä kuin Murusen nimi pari vuotta sitten. Tytyllä on kaimoja myös urheilijoiden keskuudessa.

 Halusin Tytylle kolme nimee, vaikka pojalla niitä on vaan kaks. Keskimmäistä nimee mietittiin ekaks kutsumanimeks, mut ei se ollukaan käypänen meiän tytölle. Yks mun suosikkinimistä oli taas annettu eri muodossa yhelle sukulaislapselle. Kolmas nimi päätettiin ennen muita nimiä, mut etunimeks sitä ei haluttu. Se oli hyvä ratkasu, koska nimestä on tullu tosi yleinen. Neitosen kolmas nimi on mun toive ja muut nimet mietittiin yhessä. Ei ollu kovin helppoo löytää kolmee nimee, jotka sopis yhteen muitten valittujen nimien kanssa.




Kumpikaan meiän lapsista ei oo saanu suvussa käytettävää "kiertonimee", vaikka mun toinen nimi olis nätisti sopinuki ainaki tytön kolmanneks nimeks. Ei vaan koettu tarpeelliseks ja ompahan lapsilla ihan omat nimet. Tosin edelleen mun äiti odottaa, että joku lapsenlapsista sais nimensä yhden sukulaisen mukaan. Se jää vielä nähtäväks, toteutuuko äitin ja mummin toive.

 Jostain syystä jokaisen sekä meiän vanhempien että myös lasten nimistä yks alkaa kaikilla samalla kirjaimella. Ihan sattumalta mun ja miehen etunimet alkaa sillä, joten oli luontevaa antaa lapsille samalla kirjaimella alkava nimi. Lasten nimiä pohdittaessa mietittiin myös niiden sopivuutta meiän sukunimen kanssa. Mikään paljon vierasperäsiä kirjaimia sisältävä tai muuten mun mielestä erikoinen nimi ei ees sointus meiän sukunimen kanssa. Mut jokainen tekee, miten haluaa. Meiän lapset on nimetty just niin, ku ite ollaan haluttu nimetä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses