Isoveli ja pikkusisko: pohdintoja meiän lasten nimien takaa

Ollaan tiietty molempien lasten sukupuolet etukäteen, joten meillä oli aikaa pohtia nimiasiaa jo etukäteen. Mietittiin ja mietittiin, jotain oli mielessäkin. Ekaks Murunen. Pojan nimiä oli yllättävän vaikee keksiä. Mulla oli kuitenki ollu jo kauemmin mielessä yksi nimi, jonka haluisin antaa meiän pojalle. Nimen suosio on nyt räjähtäny käsiin, mutta en mä sillon sitä tienny, sillä ainaki mulla tulee nimestä ekaks mieleen eräs nelijalkainen lastenelokuvatähti. Mies ei aluks halunnu Muruselle mun ehottavaa nimee, mutta pojan syntymän jälkeen totes, että poika on just nimensä näkönen. Etunimi oli siis päätetty. Toinen nimi olikin vaikeempi juttu. Piti löytää etunimen kanssa hyvin sopiva nimi, mut vaihtoehtoja saatiin kuitenki mietittyä muutama. Sit yhen kävelyreissun aikana päätettiin, että poika saa toisen nimensä erään E-kirjaimella alkavan sarjakuvahahmon mukaan. Myöskin tämä nimi on nykysin hyvin yleinen.

Ristiäisissä ainaki mun äiti hämmästy ihan täysin kuultuaan Murusen etunimen, koska hän ei ollu koskaan kuullukaan sellasta nimee olevankaan. Muistan, kun muutaman muunkin suu loksahti lähes auki nimen paljastuttua. Se on kuitenki tällä hetkellä tosi yleinen, joten ihmettelen, miten he eivät  oo kuulleet muka aikasemmin. No joka tapauksessa poika sai nimensä ja hyvin pian myös sukulaiset kertoivat nimen olevan juuri sopiva meiän pojalle. Nyt ei kukaan vois enää kuvitellakaa pojalle muuta nimee. Hyvin harvoin Murusta kutsutaan omalla etunimellään, sillä lempinimiä on jo monta ja jostain syystä on kaikkein luontevinta käyttää lempinimee. Kutsumanimee käytetään esimerkiks, jos lasta kielletään tekemästä jotain ei-sallittua. Tällä hetkellä eniten on käytössä pojan oma etunimi, sillä uhmaikä on Murusella sen verran paha ja just nyt päällä. Kaikki on vaan ei.

 

 

Sit meiän Natiainen, neitonen eli Typy. Jo tytön odotusaikana pyöriteltiin muutamia nimiä, kuten ennen isoveljenkin syntymää. Mietittiin, mikä sopii hyvin suuhun ja isoveljen nimen kanssa yhteen. Samoin aateltiin, että ois kiva olla kuitenki sellanen nimi, ettei jokaisella vastaantulevalla tytöllä oo samaa nimee. 1980-luvulla nimestä on tullu suosittu, mutta yhtä käytetty se ei oo kun isoveljen etunimi. Tytyn syntymän jälkeen päätettiin tytön etunimi, mut se ei tuntunukaan sopivan neitille. Pähkäilyn tuloksena päädyttiin Tytylle annettuun nimeen. Se myös sopii hyvin yhteen isoveljen nimen kanssa. Tällä kertaa nimi ei aiheuttanu samanlaista hämmennystä kuin Murusen nimi pari vuotta sitten. Tytyllä on kaimoja myös urheilijoiden keskuudessa.

 Halusin Tytylle kolme nimee, vaikka pojalla niitä on vaan kaks. Keskimmäistä nimee mietittiin ekaks kutsumanimeks, mut ei se ollukaan käypänen meiän tytölle. Yks mun suosikkinimistä oli taas annettu eri muodossa yhelle sukulaislapselle. Kolmas nimi päätettiin ennen muita nimiä, mut etunimeks sitä ei haluttu. Se oli hyvä ratkasu, koska nimestä on tullu tosi yleinen. Neitosen kolmas nimi on mun toive ja muut nimet mietittiin yhessä. Ei ollu kovin helppoo löytää kolmee nimee, jotka sopis yhteen muitten valittujen nimien kanssa.

Kumpikaan meiän lapsista ei oo saanu suvussa käytettävää "kiertonimee", vaikka mun toinen nimi olis nätisti sopinuki ainaki tytön kolmanneks nimeks. Ei vaan koettu tarpeelliseks ja ompahan lapsilla ihan omat nimet. Tosin edelleen mun äiti odottaa, että joku lapsenlapsista sais nimensä yhden sukulaisen mukaan. Se jää vielä nähtäväks, toteutuuko äitin ja mummin toive.

 Jostain syystä jokaisen sekä meiän vanhempien että myös lasten nimistä yks alkaa kaikilla samalla kirjaimella. Ihan sattumalta mun ja miehen etunimet alkaa sillä, joten oli luontevaa antaa lapsille samalla kirjaimella alkava nimi. Lasten nimiä pohdittaessa mietittiin myös niiden sopivuutta meiän sukunimen kanssa. Mikään paljon vierasperäsiä kirjaimia sisältävä tai muuten mun mielestä erikoinen nimi ei ees sointus meiän sukunimen kanssa. Mut jokainen tekee, miten haluaa. Meiän lapset on nimetty just niin, ku ite ollaan haluttu nimetä.