Siirry pääsisältöön

Uusi (oma) koti odottaa


Tehtiin asuntokaupat marraskuun lopussa. Tarkotushan oli asua tässä nykyisessä aso-asunnossa vielä ainakin muutama vuosi, mutta toisin kävi. Mies selaili netissä asuntoilmotuksia ja näytti mulle muutamaa potentiaalista meille sopivan asunnon kuvia ja tietoja. Yhessä asunnoista oli näyttö vielä samana viikonloppuna ja käytiin siellä ihan huvin vuoksi. Se oli ensimmäinen asuntonäyttö, missä koskaan oon käyny. Oltiin ainoot asunnon katsojat, joten meillä oli hyvin aikaa kierrellä ja keskustella ja kysellä välittäjältä asuntoon liittyvistä asioista. Kovasti jäi mieltä kaihertamaan nähty koti, sillä se oli just meiän tarpeisiin sopiva ja muutenkin ihana, just meiän tyylinen.

Soiteltiin ja viestiteltiin sähköpostitse välittäjän kanssa useaan eri kertaan ja kyseltiin lisää asunnosta. Mietittiin, mitä tehtäs. Uskallettasko ottaa riski? Asunto oli ollu myynnissä jo kesästä asti ja siitä oli tehty tarjouskin, mutta ostajalla oli oma asunto myymättä.  Se oli ongelma, sillä tällä hetkellä oman asunnon täytyy olla myyty tai saada se myytyä ennen tarjouksen hyväksymistä. Pyyntihinta oli myös pudonnu jonkun verran. Silti arvelutti. Hintapyyntö ylitti meiän asettaman ylimmän summan. Mietittiin ja pohdittiin asiaa useampi viikko. Seurattiin myös samalla netistä, oliko asunnosta tehty tarjouksia, sillä näyttöjä siellä oli lähes joka viikko. Kukaan ei ollut tarjonnut. Kilpailutettiin pankkeja ja käytiin lainaneuvottelujakin ja meille myös myönnettiin laina läheisen pienen paikkakunnan pankista. Sit piti vaan tehä päätös, otetaanko vai jätetäänkö. Päätettiin lopulta tehä tarjous ja kattoo, hyväksytäänkö se vai ei, sillä tarjottu hinta oli vain muutaman tonnin ylempi kuin mitä pyydettiin. Mies soitti välittäjälle, kun vastausaika umpeutui. Meiän tarjous oli lopulta hyväksytty. Meillä olis siis edessä muutto naapuripaikkakunnalle ja siellä odottais (pankin) oma koti.

Koti, joka meitä odottaa, on iso rivari. Siinä on myös autotalli ja omia autopaikkoja. Kerroksia on kolme ja neliöitä reilusti yli sata, mikä on jonkun verran enemmän kuin tällä hetkellä. Siellä on myös paljon säilytystilaa, mikä oli yksi vaatimus seuraavalle kodille. Ja kodinhoitohuone. Sauna, joka lämpenee puulla. Takka. Isot makkarit, jotta mahutaan ainaki aluks nukkumaan koko perhe samassa huoneessa. Riittävästi huoneita myös muuhun käyttöön. Eli kaikin puolin ihana koti, joka vaatii vain vähän remonttia.

Helmikuun alusta alkaa meiän vastikkeen maksu. Muutto kuun puoliväliin mennessä. Joten hommaa riittää, jotta ehtii kaikki pakkaamaan määräaikaan mennessä. Samalla pitäs hoitaa kaks lastaki ja miehen käyä töissä. Pikku hiljaa ollaan pakkailtu kaikkee sellasta, mitä ei just nyt tarvita. Lastenvaatteet ja omat vaatekaapit on käyty läpi ja paljon turhaa myös laitettu pois.

Tästä se siis alkaa, suuren asuntolainan maksu. Tuleva koti on kuitenki sen arvoinen. Kuvia lupaan, kun käyään siellä tai viimestään muuton jälkeen. Nyt vain odotellaan ja eletään normaalia arkea. Paljon on siis uutta tiedossa ja hyppy tuntemattomuuteen, vieraalle paikkakunnalle.

Kommentit

  1. Onnea uudesta hienosta kodista :-)!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Kuukauden päästä me voidaan rueta remppaamaan sitä, kun saadaan avaimet. Sitä ennen vaan haaveillaan ja ootellaan muuttoo. Nii ja tietysti pakataan, pakataan ja pakataan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä m...

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jäl...

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiske...