Siirry pääsisältöön

Enimmäkseen ulkopuolinen



Mistä tämä postaus ja miksi? Kappale on Sadetanssin ja sanat on mun mielestä aika osuvat:


...Tulen alasti naamiaisiinne
jos asu on vapaa
enkä tervehdi sankareitanne
en tunne tapaa
poistun hiljaa kun minulle nauretaan
en tiedä alkuunkaan
mitä seuramieheltä vaaditaan...


...tulin huomanneeksi
en ole seurani kaltainen
enimmäkseen ulkopuolinen...


Kuullessani kappaleen edellisen kerran tajusin, että noi sanat käy osittain suoraan mun elämään. Missä oon sit kokenu olevani enimmäkseen ulkopuolinen? Tilanteita on monia, mutta tuorein niistä on tältä keväältä. Muutettiin paikkakuntaa eikä tunnettu täältä etukäteen ketään. Kaiken kaikkiaan on välillä tuntenu olevansa aika lailla ulkopuolinen ja eristyksissä muista. Kaverit ja ystävät on enimmäkseen Tampereella ja ollaanki pääasiassa vietetty täällä aikaa vaan oman perheen kesken.

Vielä enemmän ulkopuolisuuden tunne tuli heti ekalla kertaa, kun astuin seurakuntatalon ovesta sisään. Siellä pidetään siis avointa perhekerhoa ja oletin, että siellä oltais toivotettu uudet kävijät tervetulleiks. Mutta ei todellakaan. Siellä oli ja on niin selvät kuppikunnat, että en ois uskonu. Meitä jopa katottiin vähän yli kulmien enkä todellakaan tuntenu olooni tervetulleeks tai kotosaks. Pojallahan näitä sopeutumisvaikeuksia ei ollu, vaan hän meni heti tekemään tuttavuutta toisten lasten kanssa ja hakemaan leluja, joilla leikkiä.

Istuin itekseni liikuntasalin lattialla ja tunsin oikeesti olevani ulkopuolinen. En kuitenkaan jääny yksin istumaan, vaan mun toisella puolella istunut äiti alko jutella mulle. Samalla selvis, että hän on meiän Tytyn tuleva hoitaja. Juteltiin sit niitä näitä ja myös hän tiesi tän kuppikunta-ongelman. Hän oli kuitenkin käyny siellä jo niin kauan, että hänellä oli siellä paljon tuttuja ja aina siis juttuseuraa. 

Oisin luullu, että perhekerhoihin on aina tervetullut. Mutta toisaalta siellä on yleensä vaan äitejä lapsineen ja äidit, no, nekin on ihmisiä. Ehkä on vaan helpompi "lyöttäytyä yhteen" pienen porukan kanssa, kun kaikkien muiden äitien kanssa. Eipä ollu kukaan toivottamassa tervetulleeks tuolla perhekerhossa. Pojan takia tuli käytyä siellä kuitenkin jonkun kerran kevään aikana. Mutta ois mukavampikin kokemus voinu olla.

Muistakaa siis, että jos esim. perhekerhossa näätte jonkun yksinäisen äidin, joka selkeesti kaipais juttuseuraa, menkää rohkeesti juttelemaan. Se tuo ainakin paremman mielen ja saattaa jopa pelastaa toisen päivän ja olla se ainut aikuiskontakti kodin ulkopuolella koko päivän aikana.

Jokainen vastaantuleva ihminen tarvitsee huomiota, esimerkiksi se naapurin vanhus, joka kävelee joka päivä saman lenkin, hän voisi ilahtua suuresti siitä, että joku puhuu hänelle ja viettää pienen hetken hänen kanssaan. Tai luokan pelle, joka joutuu esittämään omaa rooliaan, jottei häntä jätettäisi porukan ulkopuolelle. 

Muistetaan siis huomioida muut ihmiset aina heidän kanssaan kohdatessaan. Jo pieni hymy voi olla jollekin hyvin arvokas eikä se vaadi paljoa.


Kommentit

  1. Meillä on ihan samanlaiset kokemukset perhekerhosta. Kirjoitinkin niistä täällä: http://natsimutsi.blogspot.fi/2015/03/ulkopuolisena.html Hirveetä, että tällaista kohtelua on perhekerhoissa! Paikassa, jossa luulisi, että kaikki hyväksytään.

    VastaaPoista
  2. Niinpä, sano muuta. Perhekerho voi olla joittenkin kotiäitien ainut henkireikä nähä muita aikuisia koko viikon aikana. Siellä voi myöskin jutella kaikesta muusta kun lapsen kakasta ja jakaa esimerkiks kasvatusvinkkejä toisille äideille. Mutta jos eka kerta on samanlainen, kun mulla, eipä paljon kiinnosta tulla enää toista kertaa. Toivottavasti sit on joku muu paikka, kuten meillä toinen perhekerho, jonne tullessa oli aivan eri meininki. Onneks.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen