Kesä 1998, Suonenjoki

Oon ollu poimimassa mansikoita Suonenjoella kahtena kesänä kahessa eri paikassa. Ittekseen ei tarvinnu lähtee, vaan mulla oli mun paras kaveri molemmilla kerroilla mukana. Kesä 1998 on jääny ikuisesti mieleen sen kahen viikon aikana tehtyjen juttujen takia. Se oli mukava reissu. Siellä oli meitä poimijoitaki enemmän kun edelliskesän paikassa. Me nukuttiin kerrossängyissä, jos en väärin muista. Etukäteen en tuntenu kun mun sillosen parhaan ystäväni, mutta ei meiän tarvinnu kahestaan viettää aikaamme. Tutustuttiin erityisesti kolmen muun tytön kanssa, samoin mukana oli myös omistajien sukulaispoikia.

Sinä kesänä, heinäkuussa, oli kovat helteet. Välillä käytiin kesken poiminnan uimassa rannassa, koska oli koko ajan niin hiki, Sinne vaan vaatteet päällä veteen ja viilensi kummasti oloa. Saunottiin ja uitiin muutenkin varmaan joka ilta, hauskaa oli.

Kaunista suomalaista järvimaisemaa

Mun synttärit sattu myös poimintareissun ajalle ja perinteisesti oon aina saanu ja toivonu mansikkakakun juhliin, koska ne sattuu parhaimpaan mansikka-aikaan. Sinäkään vuonna ei tarvinnu kuitenkaan pettyä, sillä talon emäntä oli leiponu mulle herkullisen mansikkakakun 17-vuotissynttäreitteni kunniaks. Kyllä piristi kovasti mieltä tuo muistaminen. Ei meitä siellä pidetty nälässä muutenkaan, sillä päivittäiseen ateriamaksuun kuulu muistaakseni viis ruokailua. Jos joku lähti käymään Suonenjoen keskustassa, hän yleensä toi mukanaan jotain herkkuja, joita sit syötiin koko porukalla. Eli hyvää huolta meistä pidettiin kaikin puolin.

Iltasin vietettiin sit yhteistä aikaa ainaki lentopallon pelailun merkeissä. Ei sitä nyt pelaamiseks voi kuttua, mut hauskaa riitti. Päästiinpä käymään Suonenjoen Sikajuhlillakin ja muistaakseni matkattiin sinne pakettiauton takakontissa, koska istumapaikkoja ei ollu kaikille.


Jotenki sillon oli kaikki niin huoletonta. Vaihettiin yhteystietoja tyttöjen kanssa (muistan vaan toisen pojan nimeltä), soiteltiin ja kirjoteltiinkin ekan vuoden aikana suht säännöllisesti. Nähtiinkin seuraavana keväänä yhen mansikkatytön ylioppilasjuhlissa Keski-Suomessa. Sen kesän jälkeen hän lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle enkä muista, pidettiinkö enää siinä vaiheessa ainakaan säännöllisesti yhteyttä. Tiesin kyllä minne hän muutti ja mitä opiskeli, mutta en muuta.

Se, miks kirjotin tän postauksen, johtuu siitä, että opiskelupaikkakunnalle muuton ja opiskeluiden takia yhteydenpito vaan jäi hänen kanssaan. Toisten tyttöjen kanssa ollaan Facebookissa vaihdeltu aina välillä kuulumisia. Ollaan siis kuitenki selvillä, mitä meille kuuluu. Mua rupes harmittamaan, että yhteydenpito oli katkennu yhen mansikkatytön kanssa ja rupesin ottamaan hänestä selvää ja ettimään hänen yhteystietojaan. Eka kerta naamakirjan avulla ei tuottanu tulosta.

Sit tänä keväänä päätin yrittää uudestaan, Muistin hänen tyttönimensä ja sen avulla löysinkin sopivan henkilön. Sit vaan laitoin Fonecalle viestiä ja sain yhteystiedot. Päätin koittaa onneeni ja laitoin viestin saamaani numeroon. Kerroin, kuka minä olen ja kenen minä oletan hänen olevan. Aika pian sainkin vastauksen viestiini ja olin osunut oikeaan. Somen avulla sain jälleen yhteyden kadoksissa olleeseen ystävääni. Nyt ollaan sit viestitelty ja vaihdettu kuulumisia puolin ja toisin. Sain torstaina häneltä synttärionnittelut, jonka mukana tuli  kuvaviesti, jossa olimme hänen ja muiden mansikkatyttöjen kanssa saunan terassilla. Siitä tuli paljon eläviä muistoja ja hetkiä mieleen hienon kaksiviikkoisen mansikkaviikon ajalta.

Onneks en luovuttanu.