Siirry pääsisältöön

Syksy 2007: eron jälkeen

Muutaman viime viikon aikana on jostain syystä pyöriny aiempi parisuhde ja sen ongelmat paljon mielessä. Tai oikeastaan eron jälkeinen aika ennen 2008 vappua, kun tapasin mieheni. En tiiä, miks. Kevät ja syksy 2007 oli tosi rankkaa aikaa. Ero ei ollu helppo ainakaan mulle, Siihen liitty paljon kaikenlaisia tunteita, joitten läpikäyminen vei aikaa ja se oli kaiken kaikkiaan aikamoinen suo. Meillä oli kuitenki takana yhteiseloa 2002 heinäkuusta asti eli 5,5 vuotta.

Eroon johtaneita syitä oli monta enkä osaa eritellä yhtä ainoaa. Kaukosuhde rasitti suhdetta aika lailla (ekan vuoden mä asuin toisella puolella Suomee ja sit mies pääs opiskelemaan 100 km päähän. Mä en viihdy yksin ja oli todella vaikeeta viettää aikaa vaan oman itseni kanssa. Viikonloppusin tehtiin jotain yhessä tai sitten ei. Miehellä oli hyvin usein viikonloppusuunnitelmia jo etukäteen eikä niistä oltu puhuttu mun kanssa välttämättä ollenkaan.

Onneks mulla oli opiskelukaverit, joista tuli osasta myös hyviä ystäviä, sekä naapurin V, kun muutin kaupungin toiselle puolelle yksiöön. V asu alakerrassa ja juttukaveria oli yleensä aina saatavilla. Ja sit mulla oli myös mun rakas ystävä R, jonka taustat oli aika lailla samat kun mulla. Oli helppo puhua hänen kanssaan, koska hän tiesi, mistä mä puhuin ja mitä mä tunsin. Vertaistukea siis parhaimmillaan. Meiän puhelut veny välillä pitkiks, mutta aika pitkälti ne olikin terapiapuheluja puolin ja toisin. Muutenki meillä oli tosi tiivis yhteinen tyttöporukka, joten mun ei tarvinnu olla yksin.

Oli kuitenkin paljon yksinäisiä iltoja, jollon istuin sohvalla ja pohdin asioita. Musiikin kuuntelu oli siinä vaiheessa todella tärkeetä ja vois jopa sanoo, että terapeuttistakin. Edelleen, kun kuulen tiettyjä biisejä, tulee tietyt hetket noilta ajoilta mieleen ja ne yksinäiset illat. Mä tunsin olevani niin yksin, vaikka mulla oli paljon rakkaita ihmisiä ympärillä.

Sturm und Drang: Indian
Sonata Arctica: Last drop falls
Yö: Oikee enkeli, Särkyvää
Juha Tapio: Kelpaat kelle vaan, (Kaksi puuta: tämä on myös meiän biisi <3 ja soi meiän häissäki)
Johanna Kurkela: Sun särkyä anna mä en
Chicago: Hard to say I love you
CMX: Ruoste
Irina: Vastaukset
Mamba: Saa koskettaa
Sunrise Avenue: Diamonds
Scorpions: Wind of change, Send me an angel
David Cook: Light On
Bon Jovi: Always, In these arms. It´s my life, Bed of roses
Avenged Sevenfold: Dear God, Almost easy

Mut onneks näin ei oo enää. Kiitos rakkaan mieheni. <3


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses