Sairastuvalla

Just kerkesin aiemmin tällä viikolla kehua naamakirjassa meiän terveitä lapsia. Ite oon ollu kohta viikon verran enemmän ja vähemmän flunssassa. Ääni on edelleen painuksissa, mutta muuten on mulla jo ihan ok olo. Tosin tänä aamuna mies ilmotti tuntevansa olonsa flunssaseks. Niinpä.

Heti, kun pääsin kehumasta meiän hyvää tuuria sairastelujen suhteen, osu omaan nilkkaan. Vieläpä kahesti. Hain molemmat lapset keskiviikkona hoidosta ja kumman nuutuneilta ja todellä räkäsiltä vaikutti molemmat. Ei kun vaan mittaria kainaloon ja kas,  kuume oli nousussa molemmilla. Pojan yskä oli vaan pahentunu aiemmasta.Viestiä vaan molempien hoitajille ettei lapset tuu hoitoon loppuviikolla.

Ite olin ollu alkuviikon kotosalla jo ihan senkin takia, ettei ollu töitä. Tosin keskiviikkona en ollu ite enää työkykynenkään, kun ääntä ei tullu juuri yhtään. Olin niin innoissani, että  mun pitää olla lasten kanssa kotona torstai ja perjantai, Lapset on kipeitä, mutta ei niillä kyllä energiamäärät laske just yhtään. Ja sit ku kaks on yhtä aikaa kotosalla, on meno aikamoista.

Kiellä ja komenna: "Älä roiku ja revi porttia!, "Anna kissan olla rauhassa" "Älä heittele tavaroita" "Älä kiusaa siskoa lyömällä, läpsimällä, vetämällä jalasta tai kaatamalla" "Alä ota leluja veljen kädestä" "Ei saa hakata patteria".

Olin aika väsyny, Ja mies oli vielä lähes koko perjantai-illanki pois kotoo. Kun mies saapu 23 jälkeen, oli molemmat lapset vielä hereillä, koska poika ei osaa mennä nukkumaan ilman isiä. Mut onneks tuli Vain elämää ja telkusta kaikenlaisia rekka- ym. auto-ohjelmia. Neiti taas ei viihtyny perjantaina muualla kun sylissä.

Pe-la välisenä yönä lapset herätti muutaman kerran, koska nenä oli tukossa ja muuten vaan huono olla.

Lauantaiaamuun mennessä oli selvää, että on lähettävä käymään päivystyksessä, koska pojan yskä alko olla niin julmetun kuulosta. Viikonloppusin on lähettävä päivystykseen 30 kilsan päähän, joten saatiin lähiseutumatkailuaki samalla, kun saatiin lapset pakattua autoon. Sairaalassa meni pari tuntia, sillä lapset ei ollu ihan ainoot potilaat, ketä siellä oli. Odotushuone oli lähes täynnä ja paikalla myös useampi kipeä lapsi. Kun lapset pääsi vastaanotolle, lääkäri totes molemmilla korvatulehduksen ja selvisi siis samalla syy neitin kaameelle huudolle ja vaan sylissä viihtymiselle. Tultiin siis apteekin kautta kotiin.

Viime yönä ei tullu ihan hirveesti nukuttua, mutta saunakäynti vaan miehen kanssa autto jaksamaan. Todennäkösesti neiti huus korviaan ja veli heräs siskon huutoon. Tyttö ei meinannu millää rauhottua nukkumaan ja sekä minä että mies jouduttiin keksimään erilaisia keinoja, miten saada tyttö takas nukkumaan, Myös kaamee yskä hankaloitti ja hankaloittaa nukkumista. Nukuttiinki kaikki yli ysiin tänä aamuna.

Kaikkein hankalinta nää sisäpäivät on ollu mun lisäks pojalle, Ei oo paikkaa, missä vois purkaa ylimäärästä energiaa. Kyllähän sitä voi  täällä sisälläki jossain määrin purkaa, mutta ulkona paljon paremmin Samalla saa myös sitä raitista ilmaa. Mut ehkä jo huomenna myös lapset pääsee pihalle.

Ainakin pojalla vielä huominen sairaspäivä isin kanssa kotona. Neitin tilanne pitää kattoo illalla. Mä meen viimestään tiistaina töihin. Onneks.

On tää sairastaminen niin tylsää ja raskasta ainaki meille vanhemmille, Mut jospa sairastelut loppus tähän. Otetaan molemmille lapsille influenssarokotukset heti, kun niitä annetaan.

P.S Uuden kodin esittelyt on tulossa kuvien kera, kunhan ennätän kirjoittaa ne. Ajattelin esitellä kaikki kolme kerrosta omina postauksinaan.