Siirry pääsisältöön

Äiti, puhu suomea!


Mä oon ite kotosin Itä-Suomesta ja asunu siellä yli 20 vuotta. Sit muutin tänne Pirkanmaalle ja todistetusti Itä-Suomen ja Pirkanmaan kielet eroavat paljon toisistaan. Koska mä oon asunu täällä jo kohta 14 vuotta, on mulle melko hyvin tarttunu jo täkäläinen puhetapa ja murre. Mieheni on kotoisin täältä päin, joten lapsemme puhuvat vain täkäläistä murretta.

Tänään aloin ihan huvikseni puhua lapsille Itä-Suomen murteella, joka ei kylläkään oo mulla enää kunnolla hallussa. Sepä oli lapsista hassun kuulosta. Oltiin juuri alkamassa syömään, ni totesin, että "tässä ois lapsille ruokoo" lapset eivät ymmärtäneet ja olettivat mun tarkottavan ruohoa. Puhuin jonkun aikaa savon murretta, kunnes poika totesi:" Äiti, puhu suomea. Älä enää puhu noin."

Harmittaa, että oon aika pitkälti unohtanut jo savon murteen, sillä murteet on suomen kielen rikkaus ja niitä tulisi vaalia. Kun mennään Savoon, kyllä jotain sanoja tulee heti omaan puheeseen, mutta siinäpä se, Ei vaan taivu enää.

Tosin kotiseudullani ei edes viännetä ja kiännetä niin kuin esimerkiksi lähikunnissa Leppävirralla ja Joroisissa. On se vaan silti hauskan- ja kotoisa kuuloista, kun kuulee jonkun puhuvan savoa oikeen kunnolla viäntäen. Yks meiän tuttu puhuu niin vahvaa savon murretta, että hänen käydessään puhumassa Venäjällä, hänellä täytyi olla kaksi tulkkia, se, joka käänsi puheet venäjäksi ja toinen, joka käänsi savon murteen yleiskielelle.

Mä oon itte aina tykänny Turun murteesta, koska se on niin hauskankuuloista. Tämä Tampereen kiäli on kans ihan oma lukunsa. Kun muutin Tampereelle, en ollu ikinä kuulu sanaa rotvalli ja meni aikaa ennen kuin tiesin, mitä sillä tarkotetaan. Mies taas palloo pyykit, kun meillä ne laitetaan lustulleen. Ja onhan noita muitakin eroja tullu huomattua tässä vuosien varrella, Varsinkin niitten puhe, jotka ovat alkuperäsiä tamperelaisia, pitää kuunnella tarkasti, jotta saa selvää, mitä he sanovat.

Kun olin opiskelemassa Alkio-opistolla, sain kämppikseksi Pohjanmaalta kotoisin olevan tytön. Meillä oli vesikatko ja hän oli laittanut edellisenä iltana lapun "Muista täyttää koolit" eikä mulla ollu hajuakaan, mitä sillä tarkotetaan. Yks miehen entisistä kämppiksistä on myös kotoisin Pohjanmaalta ja välillä piti oikeesti kysyä, että mitähän hän mahto sanoillaan tarkottaa.

Nää vasta vai vihta ja vanna vai amme- sanat on myös hauskoja. Meiän lapset kun eivät lotkauta korvaansakaan, jos heille puhuu vannasta tai vihdasta. He ovat syntyneet Tampereella ja sen kyllä huomaa. Murre tarttuu hyvin nopeasti enkä mä voi opettaa lapsille savoa, koska oon tosiaan unohtanu sen ite jo lähes täysin. Työpaikoilla mulle on sanottu, että äänenpainot paljastaa, etten oo täkäläisiä. Mun serkulle, joka on luokanope, oli sanottu joskus harjottelussa, että hänen pitäisi puhua yleiskieltä oman murteensa sijaan. Miksi?

Älä hukkaa omaa murrettasi, vaan puhu rohkeesti niinku puhut. Älä välitä muista. Myö tullaan ja männään just niinku jokkainen halluu tai ee halluu. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses