Siirry pääsisältöön

Kesä lasten kanssa kotona


Kun on ollu kotona jo helmikuun lopusta asti, tilanne ei radikaalisti muutu, kun lapset jää kotiin, vai muuttuuko. Kyllä ja paljon. Tyty on ollu mun kans kotona jo huhtikuulta ja Murunen alotti kesälomansa samaan aikaan koululaisten kanssa. Mukavaa yhdessäoloa ja seesteisiä hetkiä kotona ja muualla. Ei ihan,

Tässä lomailussa on se hyvä puoli, että arkiaamuina ei tartte herätä niin julmetun aikasin, jo ennen seiskaa, vaan saa nukkua ainakin kasiin, jopa myöhempäänkin. Ja meillä nukutaankin. Isi lähtee kyllä töihin jo kuuden jälkeen ja seuraavaks herää yleensä 5-vuotias Murunen. Hän osaa laittaa itte telkkarin auki ja kattelee sitä siihen asti, että me herätään kohta 3-vuotiaan neitin kanssa.  Aamupala syödään sit, kun kaikki on heränny ja ehkä hetki katteltu telkkaa.

Päivän ohjelmassa on yleensä päivittäin ulkoilua. Kelistä sit riippuu, miten kauan ollaan ja missä. Onneks omassakin pihassa riittää tekemistä hiekkiksellä leikkien, trampalla pomppien tai vaikka pyörällä ajaen. Lähileikkipuistoonkaan ei oo pitkä matka, mutta ei me siellä kyllä käyä kovinkaan usein. Mieluummin mennään bussipysäkille ja hypätään rattaiden kanssa Tampereelle menevään bussiin. Tänä kesänä ei vielä olla kovinkaan monesti menty Tampereelle, mutta kyllähän tässä vielä ehtii.

Vaikka lapset ei oo samaa sukupuolta, se ei oo paljoo haitannu heiän yhteisleikkejään. Tyttö leikkii ihan luontevasti veljensä kanssa kaikkia autoleikkejä ja isoveli työntelee nukenvaunuja tai -rattaita. Vähän aikaa onnistuu leikit yleensä jopa varsin sopuisasti. Sit tulee joku kiistatilanne ja huudetaan äitiä avuk. Ekaks annan kyllä lasten selvitellä asiaa keskenäänkin ja tarvittaessa pyytää toiselta anteeks, jos jompikumpi teki jotain väärin toista kohtaan. Kiusaaminen ja toisen satuttaminen on kielletty ja niihin puututaan aina.

Meillä on kotona paljon erilaisia pelejä sekä lapsille että aikuisille. Aikuisten pelit pölyttyvät tällä hetkellä pääosin kirjahyllyn päällä, koska niitä pelaamaan tarvitaan useimmiten enemmän kun kaks ihmistä. Lasten pelit on meillä kovassa käytössä, ei nyt päivittäin, mutta kuitenkin useemman kerran viikossa. Muistipeliä pelataan omilla säännöillä, samoin dominoa, ja siihen äitin tai isin on turha puuttua, mutta pelikaveriksi kelvataan sentään joskus. Yhtä sammakkopeliä lapset osaavat pelata keskenäänkin ja se jopa onnistuu ilman kiistoja. Eniten tällä hetkellä lapset tekevät erikokoisia palapelejä, joita on ostettu edullisesti kirppiksiltä. Neiti tekee jo hienosti melkein 30-palaisen ja isoveli jopa 100-palaisen palapelin. Ja silloin he keskittyvät vaan tekemiseen eivätkä oo koko ajan kyselemässä jotain. :)

Toinen asia, mitä lapset tekevät paljon omatoimisestkin on kirjojen lukeminen. Lastenhuoneen kirjahylly on meillä täynnä erilaisia kirjoja. Mies lukee lapsille iltasaduksi kirjastosta lainattuja kuvakirjoja ja jos Murunen sais päättää, ne käsittelis aina erilaisia karttoja ja lippuja. Neiti taas tykkää kovakantisista, jotain toimintaa sisältävistä, kirjoista. Kirjastossa käydään koko perheen kanssa yleensä kerran kuussa ja lapset saavat päättää itse, mitä he haluavat lainata. Tällä hetkellä kovia hittejä ovat riittävän lyhyet ja hauskat tarinat, Koiramäki ja tietenkin nuo kartta- ja lippukirjat ja esimerkiks tietosanakirjoja mies on lukenu Murusen kanssa iltaisin.


Mullahan oli kaikenlaisia suunnitelmia kesälomalle lasten kanssa. Meiän piti lähtee hakemaan kolmestaan joku arkipäivä mansikat Niitty-Seppälästä  (suosittelen, sijaitsee Pälkäneellä) ja samalla lapset pääsisivät ajamaan polkuautoilla ja leikkimään puistossa. Valkeakoski-päivä olis myös ollu ohjelmassa ja siellä erityisesti kirpparit ja se lapsille suunnattu puisto. Vielä olis arkipäivien ohjelmaan mahtunu vielä Hämeenlinnan reissu, silllä siellä riittää näkemistä ja tekemistä lapsille. Mut sit murtu kyynärpää ja suunnitelmat muuttu täysin. En ole edelleenkään kykenevä ajamaan autoa enkä edes pyörää, joten liikutaan vaan bussilla tai kävellen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen