Siirry pääsisältöön

Lääkärikäynti

Tänään kävin neurologin vastaanotolla. Sain tosiaan ajan näin nopeasti, koska ei ollu jonoja ja oli "ylitarjontaa" lääkäreistä. Sattu aika ilkee keli kävellä, jätin auton kauemmas, jotta sain varmasti parkkipaikan eikä tarvinnu ees maksaa mitään. Pakkasta joku vajaa 10, mut pureva tuuli. Heräsinpähän ainakin kunnolla. :)

Lääkäri oli yksi kolmesta minua hoitaneista. Ja hän myös vastaa raskausajan hoidosta ja kontrolleista. Juttelimme vauvasuunnitelmista ja siihen liittyvistä asioista hyvän tovin. Paljon sain tietoa ja myös foolihapporeseptin jo valmiiksi. Eli heti kun yritys alkaa, pitää alkaa syödä foolihappoa ja jatkaa syöntiä ainakin viikolle 12. Lääkärini sanoi, että hän aina kannustaa hankkimaan lapsia sairaudesta huolimatta.

Ikävämpi asia noiden suunnitelmien kannalta on toi pco. Siksipä lääkäri oli sitä mieltä, että jo puolen vuoden yrityksen jälkeen tulee alkaa selvittään, miks ei oo tärpänny. Toivottavasti ei tartte mennä siihen asti, vaan raskaus alkaisi luonnollisella tavalla. Entinen lääkkeeni on ainakin ollut osasyynä ton pcon puhkeemiselle (harvinainen sivuvaikutus... ) ja siks oonkin hieman katkera mun ekalle lääkärille, joka kirjoitti reseptin. Onneks ennätin syödä sitä vaan vajaa puoltoist vuotta, mutta kuitenkin.... Paino nousi ja hormonitoiminta sekottu aivan täysin sen lääkkeen johdosta, joten piti tehdä lääkevaihto, mikä on ollut hyvä ratkaisu.

Nyt siis tuulta päin! Lääkäri oli samaa mieltä siitä, ettei koskaan oo "oikeeta" aikaa suunnitella perheenlisäystä. Mullakin alkaa toi ikä kohta kolmosella, ni jo senkin takia asia pitää laittaa vireille. Vauvakuumettahan mulla on ollu jo kauan. Pienet vauvat on niin ihania. :)

Kun raskaus on alkanu, pitää ottaa yhteyttä lääkäriin ja mennä verikokeisiin lääkearvojen määrittämiseksi, sama toistuu ainakin jokaisella raskauskolmanneksella, mutta muuten seuranta tapahtuu "perinteisellä" tavalla neuvolan puolella.

Kommentit

  1. Hienoa että pyörät on lähteny pyörimään :) Tsemiä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses