Siirry pääsisältöön

Opiskelua

Pitkästä aikaa oli opiskeluviikonloppu. Yks ois vielä tulossa huhtikuussa ja sitä ennen pitäs vääntää tän viikonlopun luentoihin liittyvä essee. Luentojen aiheena oli tällä kertaa Stressi- ja kriisitilanteet lapsuudessa. Luennoitsijana oli Anita Puustjärvi, lastenpsykiatrian ylilääkäri, hän piti myös edelliset luennot syyskuussa. Perjantaina luennot kestivät neljästä puol ysiin ja lauantain ysistä vaille kolmeen. Taukoja oli riittävästi ja lauantain käytiin myös nauttimassa yliopiston herkullisista ruoista.

Istuin mielelläni luennoilla, vaikka olivathan ne raskaat työviikon päälle. Anita Puustjärvi vaan osaa ottaa kuuntelijansa. Hän kertoi paljon esimerkkejä omalta työuraltaan ja lisäksi slidien välissä oli virkistäviä sarjakuvan pätkiä tai piristäviä valokuvia.Aihe herätti myös paljon keskustelua ja kysymyksiä, joita käytiin yhdessä läpi. Kävimme luentojen aikana läpi mm. käsitettä nimeltä stressi, sen aiheuttajia ja hallintakeinoja, trauman käsitettä ja siihen liittyviä asioita, kiusaamista melko perusteellisesti, mediaa ja sen roolia lapsuudessa ja erilaisia kriisitilanteita lapsen elämässä.

Käsiteltävää asiaa oli paljon ja aikaa kuitenkin suhteellisen vähän. Luentojen lisäksi suorituksen saamiseen vaaditaan n. 8 sivun mittainen essee. Luentojen asioita tulee käytyä uudelleen läpi esseetä kirjotellessa. Nyt seuraavana asiana olis hommata pakolliset lähdekirjat, joita on suht huonosti saatavilla. No jos ne sais kuitenkin niin, että saisin palautettua esseen viimestään 7.4 Eli hommaa taas riittää. 

Maksan kuitenkin mielelläni tuosta opintokokonaisuudesta, sillä sen aikana käsitellyistä asioista on varmasti hyötyä tulevaisuudessa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses