Ilman ystäviä elämä ois paljon tylsempää ja sisältö ois aika suppee. Ystävät ovat elämän suola ja mukana suruissa ja iloissa. Toiset ovat hieman läheisempiä kuin toiset, mutta kaikki kuitenkin eri tavalla tärkeitä. Lapsuusiän kavereista pidän yhteyttä vielä muutamaan, tiiviimpi yhteydenpito on jäänyt jo välimatkan takia. Tosin se on vain tekosyy, koska kuulumisia voi kysellä puhelimella tai vaikka laittamalla sähköpostia tai skypettelemällä.
Ehkäpä kaikkien tärkeimmät ystävät olen tavannut viimeisen viiden vuoden aikana. Aloitettuani yliopisto-opinnot olen tutustunut moneen mahtavaan persoonaan. Lisäksi olen tietysti tavannut ja tutustunut mieheeni ja viettänyt paljon aikaa hänen kanssaan. Läheisimpien ystävien kanssa tulee vain vietettyä valitettavan vähän aikaa. Osa opiskelee, joku on työelämässä ja jollain on jo perhettäkin, joten aikataulujen yhteensovittaminen ei ole helppoa. Tänään kuitenkin näin yhtä rakasta ystävääni, joka oli myös toinen kaasoistani, lounastreffien merkeissä. Oli mukavaa viettää aikaa ja vaihtaa kaikenlaisia kuulumisia. Jotenkin jutut jäi kuitenkin aivan kesken, kuten joka kerta, kun tapaamme. Soittelen myös usein hänelle ja muille elämäni tärkeille ystäville ja joskus puhelut venyvät, saatamme vaihtaa kuulumisia ja juoruja tuntikausia. Mieheni ei voi ymmärtää sitä, mutta hän onkin mies. :)
Olen ollut aina ihminen, joka haluaa pitää ystävien lisäksi yhteyttä sukulaisiin, vaikka valitettavan monen kohdalla se on yksipuoleista yhteydenpitoa. Yritän ainakin muistaa laittaa kortin tai viestin erilaisten merkkipäivien kunniaksi ja jos en muista, sitten soitan ja onnittelen. Tykkään myös antaa ystävilleni pieniä lahjoja ja muistamisia ihan vain koska haluan tehdä niin. Varsinkin mieheni on saanut tottua erilaisiin muistamisiin. :)
Lähestyvän ystävänpäivän lisäksi aihe on mielessä tänään olevan tyttöjen saunaillan vuoksi. Sinkkuaikanani meillä oli tapana kokoontua tietyllä porukalla luokseni saunomaan ja viettämään aikaa yhdessä. Nyt se oli jostain syystä jäänyt ja päätimme elvyttää perinteen uudelleen. Tänään tänne kokoontuu vajaa 10 naista vaihtamaan kuulumisia, saunomaan ja tietysti syöpöttelemäänkin jotain. Ihanaa nähdä porukka pitkästä aikaa! Joidenkin kanssa olemme nähneet viimeksi polttareissani syyskuussa, joten oli jo aikakin järjestää tapaaminen. Tietenkään kaikki rakkaat eivät pääse yhtä aikaa paikalle, mutta sille vaan ei voi mitään. Aina voi järjestää uusia tapaamisia.
Työkaveriystäväni kanssa pitää toteuttaa maailmanparantamisilta, kun molemmille passaa (ja unohtaa työasiat :) ja monen muun ystävän kanssa etsiä yhteistä aikaa ja sopia tapaaminen. Se ei vaadi paljon ja antaa sitäkin enemmän.
Kiitos ihanaiset ystävät, kun olette olemassa! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)
Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.