On mennyt pitkä tovi, etten oo päivittänyt blogiani ollenkaan. Ei vaan oo ollu aikaa, tai sit en oo jaksanu. En oo kuitenkaan ollu toimettomana, vaan vääntänyt stressiin liittyvän esseen, juossut reikäpallon perässä, harjoitellut pienten oppilaiden kanssa sanojen tavuttamista ja oikein kirjoittamista, käynyt mielenkiintoisilla luennoilla, kouluttautunut lisää työn puolesta ja tottakai viettänyt aikaa rakkaan mieheni ja kahden kattisemme kanssa. Olen myös nähnyt ystäviäni.
Näin yhtä rakasta ystävääni tiistaina lounaan merkeissä yliopistolla. Herkullisen tuplajuustohampparin ja ranskalaisten syönnin lomassa vaihdettiin kuulumisia ja ajatuksia monenlaisista asioista. Parannettiin jälleen vähän maailmaa ja avauduttiin mieltä painavista asioista. Pohdittiin elämän pieniä ihmeitä ja iloja, mutta myös sitä nurjempaa puolta. Lounastreffejä pitäis järkätä useamminkin, jotta pääsis näkeen kavereita ja ystäviä hieman useemmin kuin nyt, Huomaa, kun ei enää notku päivästä toiseen yliopistolla, ettei myöskään näe opiskelukavereitaan muuten kuin tiistaisin sählyn merkeissä ja tietty yhteisesti järkätyissä saunailloissa. Ne hetket kuitenkin antaa aina paljon ja myös itselleen saa aina jotakin uutta pureskeltavaa.
Viime viikonloppuna oli viimeiset avoimen luennot. Tällä kertaa niissä käsiteltiin lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä ja ehkäisevää lastensuojelua ja lasten, nuorten ja heidän perheidensä terveyspalveluja. Molemmat olivat mielenkiintoisia, mutta meille annettiin vapaus valita toinen, johon liittyen kirjoittaa esseen. Itseäni kiinnostaa enemmän hyvinvoinnin edistäminen ja ehkäisevä lastensuojelu, joten väsään siihen liittyvän esseen. Tarkoituksena on siis pohtia niitä arvoja, jotka ohjaavat työtä, työskentelyyn liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia, sekä sitä, millaista on hyvä ja toimiva moniammatillinen yhteistyö. Tähän ei annettu tiukkaa sivumäärää, vaan saa kirjoitella aivan vapaasti omia ajatuksiaan ja lähdekirjallisuuttakaan ei tarvitse sen kummemmin luetteloida, pelkkä maininta riittää. Ihanaa! Kirjoittamisprosessi siis helpottuu kummasti, kun ei tarvitse plarailla yhtä aikaa montaa kirjaa,voi keskittyä itse kirjoittamiseen. Kuulin myös, että siihen ainoaan vielä suorittamattomaan opintojaksoon liittyen täytyy kirjoitella kaksi kahdeksansivuista esseetä. Apua! Mieluummin kirjoittelisin yhdestä aiheesta sen 15 sivua, kuin kahdesta eri aiheesta kustakin 8 sivua. Ei auta, eikä sillä onneksi ole edes kiirus. Suoritusaikaa on kuitenkin tämän vuoden loppuun asti.
Myös graduni suhteen on tapahtunut edistystä. Olen saanut haastateltavikseni useita työkavereita, jotka tulivat mielellään mukaan, mikä on mukava juttu. Varsinaista haastattelurumbaa, joka sijoittuu toukokuulle, ennen teen yhden esihaastattelun, johon ihana ystäväni Taru on lupautunut uhriksi. Hänen avullaan rakennan myös haastattelurungon ja siihen liittyvät "esimerkkitapaukset". Olen antanut itselleni aikaa rungon väsäämiseen pääsiäiseen asti. Kaikki haastattelut pitäisi saada pakettiin muiden kiireiden keskellä toukokuun aikana. Näin siksi, etten halua häiritä kollegoitani kesälomalla. He kun ovat lomansa enemmän kuin ansainneet.
Teetin oppilailla myös kevään ensimmäiset sanelut. Tällä hetkellä korjattavana on kakkosten ja toisen kolmosen paperit. Työsarkaa siis vielä riittää, mutta ajattelin jaksottaa urakkaa hieman, jottei tarkistettavien pino kasva liian suureksi. Mahtuupa tälle viikolle vielä yksi englannin koekin, jonka tekijää ei kielen opiskelu ole ainakaan tähän mennessä napannut juuri yhtään. Osasyynä luultavasti huono suomen kielen taito ja puhuttujen kielten määrä.
Härkäviikot siis ovat alkaneet ja jatkunevat toukokuun paremmalle puolelle. Jaksaa, jaksaa, loma häämöttää jo horisontissa. Ensimmäinen jo viikon päästä pääsiäisenä. Siitä lisää myöhemmin.
 |
| Keväisiä kuvia mökiltä -08 |
Arjen keskellä tulee nähtyä aivan liian vähän ystäviä ja kavereita.. Harmi, kun se on sitten aina kuitenkin niin mukavaa :)
VastaaPoistaKiirettä pitää sulla, mut muista myös levätä :)