Siirry pääsisältöön

Kiirusta riittää taas

On mennyt pitkä tovi, etten oo päivittänyt blogiani ollenkaan. Ei vaan oo ollu aikaa, tai sit en oo jaksanu. En oo kuitenkaan ollu toimettomana, vaan vääntänyt stressiin liittyvän esseen, juossut reikäpallon perässä, harjoitellut pienten oppilaiden kanssa sanojen tavuttamista ja oikein kirjoittamista, käynyt mielenkiintoisilla luennoilla, kouluttautunut lisää työn puolesta ja tottakai viettänyt aikaa rakkaan mieheni ja kahden kattisemme kanssa. Olen myös nähnyt ystäviäni.

Näin yhtä rakasta ystävääni tiistaina lounaan merkeissä yliopistolla. Herkullisen tuplajuustohampparin ja ranskalaisten syönnin lomassa vaihdettiin kuulumisia ja ajatuksia monenlaisista asioista. Parannettiin jälleen vähän maailmaa ja avauduttiin mieltä painavista asioista. Pohdittiin elämän pieniä ihmeitä ja iloja, mutta myös sitä nurjempaa puolta. Lounastreffejä pitäis järkätä useamminkin, jotta pääsis näkeen kavereita ja ystäviä hieman useemmin kuin nyt, Huomaa, kun ei enää notku päivästä toiseen yliopistolla, ettei myöskään näe opiskelukavereitaan muuten kuin tiistaisin sählyn merkeissä ja tietty yhteisesti järkätyissä saunailloissa. Ne hetket kuitenkin antaa aina paljon ja myös itselleen saa aina jotakin uutta pureskeltavaa.

Viime viikonloppuna oli viimeiset avoimen  luennot. Tällä kertaa niissä käsiteltiin lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä ja ehkäisevää lastensuojelua ja lasten, nuorten ja heidän perheidensä terveyspalveluja. Molemmat olivat mielenkiintoisia, mutta meille annettiin vapaus valita toinen, johon liittyen kirjoittaa esseen. Itseäni kiinnostaa enemmän hyvinvoinnin edistäminen ja ehkäisevä lastensuojelu, joten väsään siihen liittyvän esseen. Tarkoituksena on siis pohtia niitä arvoja, jotka ohjaavat työtä, työskentelyyn liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia, sekä sitä, millaista on hyvä ja toimiva moniammatillinen yhteistyö. Tähän ei annettu tiukkaa sivumäärää, vaan saa kirjoitella aivan vapaasti omia ajatuksiaan ja lähdekirjallisuuttakaan ei tarvitse sen kummemmin luetteloida, pelkkä maininta riittää. Ihanaa! Kirjoittamisprosessi siis helpottuu kummasti, kun ei tarvitse plarailla yhtä aikaa montaa kirjaa,voi keskittyä itse kirjoittamiseen. Kuulin myös, että siihen ainoaan vielä suorittamattomaan opintojaksoon liittyen täytyy kirjoitella kaksi kahdeksansivuista esseetä. Apua! Mieluummin kirjoittelisin yhdestä aiheesta sen 15 sivua, kuin kahdesta eri aiheesta kustakin 8 sivua. Ei auta, eikä sillä onneksi ole edes kiirus. Suoritusaikaa on kuitenkin tämän vuoden loppuun asti.

Myös graduni suhteen on tapahtunut edistystä. Olen saanut haastateltavikseni useita työkavereita, jotka tulivat mielellään mukaan, mikä on mukava juttu. Varsinaista haastattelurumbaa, joka sijoittuu toukokuulle, ennen teen yhden esihaastattelun, johon ihana ystäväni Taru on lupautunut uhriksi. Hänen avullaan rakennan myös haastattelurungon ja siihen liittyvät "esimerkkitapaukset". Olen antanut itselleni aikaa rungon väsäämiseen pääsiäiseen asti. Kaikki haastattelut pitäisi saada pakettiin muiden kiireiden keskellä toukokuun aikana. Näin siksi, etten halua häiritä kollegoitani kesälomalla. He kun ovat lomansa enemmän kuin ansainneet.

Teetin oppilailla myös kevään ensimmäiset sanelut. Tällä hetkellä korjattavana on kakkosten ja toisen kolmosen paperit. Työsarkaa siis vielä riittää, mutta ajattelin jaksottaa urakkaa hieman, jottei tarkistettavien pino kasva liian suureksi. Mahtuupa tälle viikolle vielä yksi englannin koekin, jonka tekijää ei kielen opiskelu ole ainakaan tähän mennessä napannut juuri yhtään. Osasyynä luultavasti huono suomen kielen taito ja puhuttujen kielten määrä. 

Härkäviikot siis ovat alkaneet ja jatkunevat toukokuun paremmalle puolelle. Jaksaa, jaksaa, loma häämöttää jo horisontissa. Ensimmäinen jo viikon päästä pääsiäisenä. Siitä lisää myöhemmin.


Keväisiä kuvia mökiltä -08



                                                                     Kotikonnuilla

Kommentit

  1. Arjen keskellä tulee nähtyä aivan liian vähän ystäviä ja kavereita.. Harmi, kun se on sitten aina kuitenkin niin mukavaa :)

    Kiirettä pitää sulla, mut muista myös levätä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses