Siirry pääsisältöön

Kuntokärpänen

 Mua purais kuntokärpänen ja se on hyvä vaan, koska kuukauden päästä viimestään iskee ikäkriisi. Kävin siis tänä aamuina hölkkäilemäs 14 minuuttia tos läheisellä metsälenkillä. Tiukkaa teki hölkätä koko lenkki, mut jaksoin kuitenki. Tuli niin hyvä mieli, kun viittin laittaa tossua toisen eteen. Pitkästä aikaa. Heräsin tänä aamuna jo kuuden jälkeen, koska vein mieheni töihin, jotta saan itte auton. Meen tekeen tänään tokavikan haastattelun, enkä halunnu mennä sinne pyörällä tai bussilla. 

Lenkin jälkeen venyttelin, koska oon vihdoinki tajunnu sen, että ilman sitä mun lihakset ei toimi, niinku niitten pitäs toimia. Tein fyssarin määräämät venytykset, lisäks vatsoja ja punnerruksia. Tästä on vaan ny tehtävä jokapäivänen juttu tai ainaki monta kertaa viikossa toistuva. Eikä lenkille lähteminen saa olla kelistä kiinni, kyse on omasta motivaatiosta ja tahtomisesta. Haluanko kohottaa kuntooni vai lojua kotona sohvalla käsi irtokarkkipussissa.? Tähän asti irtokarkit tai muut herkut on usein vieny voiton, mutta koska oon nyt julkisesti kertonu mun kuntokärpäsestä, se mun mielest jotenki myös velvottaa tekemään tästä säännöllisen jutun. 

Haluisin saada painooni pudotettua viitisen kiloa ihan oman itseni kannalta, etenkin toi vyötärön löllykkä häirittee mua tosi paljon. :/  Liikunnan lisäks pitää tietty kiinnittää huomiota myös ruokavalioon. Täydelliseen herkkulakkoon on kykene, se on todettu, mutta viikottainen karkki- ja mässypäivä on mulle sopiva juttu. Ehkä myös noita ruoka-aikoja pitäs vähän tarkastella. Tällä hetkellä meillä syödään iltaruoka ihan liian myöhään, pitkälti yli iltakuuden. Lisäks en muista syödä välipaloja, vaan syön sillon, ku on nälkä. Myös annoskoot tulee ottaa tarkastelun alle. Salaattia ja muita kasviksia tulisi löytyä lautaselta nykyistä useemmin. Tosin sen suhteen oon menny paljon eteen päin, aiemmin söin vain porkkanaraastetta ja kiinankaali-ananas-salaattia, nyt menee jo monet muutkin, eikä kaalin tartte olla kiinankaalia. Kasviksista tykkään edelleen tuoreina, en keitettyinä tai paistettuina. Kalasta en välitä ollenkaan, olen siis varsin haastava tapaus ruokailun suhteen. 

Mutta ehkä tää tästä. Kuukaus oli tasavuosiin ja joskohan siihen mennessä gradun teon ohella saisin kuntoani kohoamaan. Ehkäpä, se jää nähtäväksi. :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses
Lähetä kommentti
Lue lisää