Siirry pääsisältöön

Kesäisiä kuulumisia

 Joskohan sitä olis uuden tekstin aika. Voisin kirjotella vähän kuulumisia. Ensinnäkin, (kesä)loma on jo yli puolen välin. Se tarkottaa siis sitä, että työt jatkuu 9.8 ja siihen asti mulla on aikaa tehä täyspainosesti mun gradua. Ääk ja iik ja kääk! Toisaalta aikaa on vielä reilusti, mutta kesä on menny tähänkin asti hirveetä vauhtia, ni miksei se kaamee vauhti jatkus myös tästä eteenpäin.

 Kesän ekat mansikat tuli syötyä tällä viikolla, ei ollu kyllä kovin makeita, mut ihan ok. Ens viikolla pitänee ostaa pakkaseen mansikat, jos aikoo vielä saada siedettävään hintaan. Niitä on kuitenki saatava, koska ne on niin hyviä, sekä tuoreina että pakastettuina. Mietittiin miehen kanssa, et vois lähtee joskus elokuun puolella ainakin mustikkamettään, myös vattuja olis kiva saada pakkaseen. Mä en vaan niin mettäreissuista tykkää, kun siellä on kaiken maailman öttiäisiä ja on myös mahollista törmätä käärmeisiin. Ei kiitos! Kyllä me mettään meen, mutta sopivissa varusteissa ja kumpparit jalassa, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Lämmintä on riittäny ihan yllin kyllin, sisälämpömittarissakii on paukkunu 30 astetta, samoin kun ulkona. Ihan liian kuuma mun makuun, ei oo kiva, kun hiki valuu, vaikkei ees tee mitään ja toisaalta ei myöskään halua/jaksa tehä mitään. Frisbeetä ollaan käyty heittelemäs melki joka päivä, mutta vasta illemmalla, jottei tartte paahtua sinne puistoon. Torstaina erehdyttiin meneen päiväsaikaan ja ensinnäkin siellä oli porukkaa paljon ja myös muutama isompi poppoo, jotka hidasti heittelyä aika lailla. Lisäks siellä oli kuuma ja varjopaikat oli aika kova sana. Itse heittely on alkanu sujua koko ajan paremmin. Mä oon siis jopa kehittyny siin lajissa, vaikken suostunutkaan ottamaan miehen neuvoista opiks. Mä oon itepäinen, joten mä teen, niinku mun mielest on parasta tehä. :)

Lämpimien säiden ansiosta myös uimarannat ovat tulleet tutuiksi. Yleensä ollaan sinnekin suunnattu vasta vähän illemmalla, jotta ei olis porukkaa niin paljoo ja sais olla suht rauhassa. Eilen mentiin jo iltaseiskan maissa ja siellä oli jo populaa, mutta sitä myös lappo lisää. Se on siitä mukava ranta, että siellä on laituri, josta on mukava mennä veteen. Ainut huono puoli on ne lapset, jotka ei oikeen osaa ottaa muita uijia huomioon. Veteen pääsemiseen ja sieltä pois tulemiseen pitää lähes pyytää lupa, sen verran monta vekaraa on ollu yhtä aikaa vedessä ja kaikkein ärsyttävintä on se, että ne ei osaa uida kunnolla, mut silti on pakko hyppiä laiturin päässtä ja hirveellä kiireellä uitava portaitten luo. Se estää aika tehokkaasti muitten menon veteen ja pois, jos "uimataidottomia" on yhtäaikaa joku kymmenkunta tulossa vedestä. Toinen asia, joka ärsyttää, on se, että pitää varoo, ettei ne hypi päälle. Luulis, että aikuiset olis sen verran opettanut lapsilleen tapoja ja muiden uimareiden kunnioitusta, mutta ei. 

Kuten jo alussa mainitsin, olen tehnyt koko kesän ajan graduani. Se etenee, hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Oon pyrkiny tekeen sitä joka päivä, edes vähän aikaa. Pääosin oon työskennelly ilta- ja yöaikaan ensinnäkin siitä syystä, että sillon on hieman viileempi ja toisaalta myöskään esim. telkusta ei tuu mitään mielenkiintosta. Eilen oli muuten eka päivä hetkeen, kun en tehny gradun eteen mitään koko päivänä. Tänään on taas pakko jatkaa ahertamista. Oon löytäny suht mukavasti aiempia tutkimuksia, mutta ennen kaikkea sopivan teorian tai jopa kaksi ja niihin liittyvää tietoa olen metsästänyt niin kirjastosta, kun netin syöreistäkin. Nyt ois ehkä sellaset kriittiset hetket, jolloin kaipais ohjaajan neuvoja ja tukee, mutta hän lomailee heinäkuun. Oon siis pähkäilly asiaa sekä mieheni että muutaman ystäväni kanssa. Kiitos siitä heille. Teiän apunne on ollu korvaaton ja tulee olemaan sitä myös jatkossa. 

Gradun suhteen eräs deadline on jo ensi viikolla, toivottavasti ennätän tehä siihen mennessä kaiken, mitä suunnittelin tekeväni. Oon ihan hyvässä vauhdissa, mutta lipsumisia ei juuri enää sallita. Mun on pakko pitää itteni ruodussa, jotta pystyn hyödyntään tän kokopäiväsen graduntekoajan tehokkaasti. Töitten ohella vääntäminen ei oo mitään herkkua, tosin tänä syksynä ei oo vaihtoehtoja, gradulle on löydyttävä aikaa illoista ja viikonlopuista. Tavotteena on kuitenki saada työtä eteenpäin niin pitkälle, kun suinkin vaan ehdin. Pähkäilen vielä noiden käsitteiden suhteen, mitä otan mukaan ja mitä en. Niitä kun ei voi olla ihan tuhotonta määrää kuitenkaan. 

Kuntoilusta vielä sen verran, että hölkkäily on jääny ny vähemmälle noitten helteitten takia. Viimesin lenkki taitaa olla viime maanantailta. Sillon hölkkääminen oli lähes nautinto, kun ei ollu liian kuuma ja sain niskaan virkistäviä sadepisaroita. Tästä syystä semmonen +20 ois kiva, kiitos! :)  Valitettavasti mun hieronnat jäi tauolle maanantaina hierojani valmistuttua virallisesti hierojaksi. Hän on kuitenkin perustamassa omaa toiminimeä ja selkäni ja niska/hartiaseudun vuoksi toivon, että se tapahtuu nopeasti. Gradun tekeminen eli koneen edessä istuminen ei tee hyvää perslihaksille, mutta ei myöskään selälle ja niska/hartiaseudulle. Ne on ny pysyny kuosissa säännöllisen, viikottaisen, hieronnan ansiosta ja niin olis tarkotus säilyä myös jatkossa.  Vaikka hieronnasta tuleekin jonkun verran kuluja, olen valmis maksamaan, jotta kroppani pysyy kunnossa. Hieronta ei tietenkään yksin riitä, vaan myös pitää jaksaa edelleen lenkkeillä ja venytellä. Niiden avulla toivottavasti saan kuntoani kohotettua ja ehkä myös painoani pudotettua.

Vauva-asiat menevät kesän ajan omalla painollaan, kovasti olis plussa toiveissa. Seuraava deadline sen asian suhteen on lääkäri elokuussa. Siihen asti vaan nautitaan kesästä ja rentoudutaan. ;)

Tulipas pitkä postaus, toivottavasti jaksoitte lukea. Ai niin, edelleen toivon kommentteja tai ainakin jonkinlaista merkkiä käynnistänne, sillä tiedän, että kirjoituksiani luetaan. :)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen