Mietin kauan, kirjoitanko vai en. Nimittäin tästä kovenevasta kuumeesta. Vauvakuume jyllää meillä täysillä. Juttelin asiasta rakkaan ystäväni kanssa puhelimessa ja kävimme läpi minun ja meidän tilannettamme. Hän tiedusteli mm. sitä, asettaako lääkärin "aikaraja" jonkunlaista stressiä tai paineita. En oo ainakaan kokenu niin, se menee ihan omalla painollaan. Onneks en yleensä ressaile turhia asioista. Jospa tässäkin asiassa olis onni myötä ennen tota puolen vuoden aikarajan täyttymistä.
Tosiaan, soittelin gynelle, koska kiertoni oli aivan sekaisin, mutta kuitenkin kierto toimii. Gyne oli juuri jäämässä kesälomalle ja käski vaan ottaa kesän rennosti, asiaan palataan uudestaan elokuussa ja sillon "pistetään isot rattaat heti pyörimään" lääkärini sanoin. Eli nyt vaan nautitaan kesästä ja toisistamme.
Oliskin se niin helppoa. Koko ajan näkee ympärillä odottavia äitejä ja korviin kantautuu uusia vauvauutisia. Se ei oo meiltä pois, mutta kuitenkin sitä miettii, et miks ei jo meillekin. :/ Mulla kuitenkin tulee kahen viikon päästä 30 mittariin, enkä tästä enää nuorru. Tilanteeni tiedostaen lapset on "hankittava" nyt tai ei ainakaan kannata odotella kauaa.
Kyllähän sitä voidaan sanoa, että lapset pitäs hankkia nuorina, mutta aina se ei vaan mee niin. Voi olla, että rinnalla ei ole puolisoa tai on puoliso, jonka kanssa ei halua lapsia. Tai lapsen saaminen ei vaan syystä tai toisesta ole niin helppoa. Parisuhteen pitää olla kunnossa ennen kun voi rueta lapsiasiaa miettimään. Me tavattiin mieheni kanssa, ku mä olin melki 27, sitä ennen olin seurustellu melki 5 vuotta, mutta onneksi emme silloisen avopuolisoni kanssa "hankkineet" lapsia. Hän ei ollut sitoutumiseen eikä todellakaan lasten hankkimiseen vielä tarpeeksi vanha. Nyt hän on menossa naimisiin ja olen onnellinen hänen puolestaan.
Mä oon tienny aina haluavani lapsia ja onneksi nykyinen miehenikin on lapsirakas, ja nyt on siihen "oikee aika", jos niin voidaan sanoa. Juu, en oo vielä valmis, työpaikka ei oo todellakaan vakituinen jne, jne, mutta ei vaan voi rueta ootteleen, et on oma asunto, vakkarityöpaikka ja raha-asiat muutenkin kunnossa. Nykyään se ei vaan enää mee niin. Mä valmistun tänä syksynä ja olen tällä hetkellä töissä ( tai siis kesäloman jälkeen) ja vaikka mieheni vielä opiskelee eikä me mitään rikkaita olla, lapsia silti haluttas saada meiän perheeseen. Lapselle riittää, kun sillä on rakastavat vanhemmat ja onnellinen koti ja perhe ympärillä. Ei tartte yhtään enempää.
Tää asia ny on vaan kovin pinnalla joka päivä. Onneks kesällä tekemistä riittää, ni ei tartte koko ajan miettiä ja laskee päiviä ym. Nautitaan vaan kesästä ja pakerretaan gradun parissa. Siinäki jo riittää haastetta. Kuitenkin oltas tosi onnellisia, jos pieni ihminen ilmottais tulostaan. Mutta siihen ei riitä yksin meiän halu, lapsia ku saadaan, niitä ei tehdä.
Tää asia on julkinen vaan täällä blogissa, täällä voin vapaasti painia ajatusteni kanssa ja tuoda niitä julki. Muualla en sitä tee. Rakas ystäväni sanoi, että ehkä kirjottamalla asiaa voi työstää eikä tartte koko ajan vatvoo vaan mielessään. Ehkä se on niin. Kirjottamisen on joskus sanottu olevan terapeuttista, kyllä se monta kertaa auttaa saamaan selkoo omiin, ehkä sekaviinkin, ajatuksiin.
No niin. Nyt olen puhunut. Tästä asiasta tekstiä lisää myös jatkossa. Kuvia en jaksanu rueta just ny ettiin. Ehkä lisään niitä myöhemmin tai sit en.
Kommentteja saa kertoo ihan vapaasti. Mielellään niitä luen ja myös vastailen niihin. :)
Koskaan ei ole oikea aika, sanoi kerran yksi hekilö mulle. Niin se vain on. Taloudellinen epävarmuus, töiden pätkittäisyys ja kiire on arkipäivää. Varmaan ainoa, mihin voi vaikuttaa, on se hyvä koti: onnellinen parisuhde ja molempien halu. Tässä iässä nää kysymykset on isoja ja painavia.. Mutta et oo ainoa, joka näitä miettii. Ja vaikka haluaisi lapsen, mikä takaa, että niitä edes voi saada. Siinä taas syy, miksi ei voi jättää kauhean myöhään lapsikysymystä. Yhteiskunta ja työelämä pakottaa hankkimaan lapset myöhään, mutta biologisesti (etenkin jos on ongelmia) pitäisi hankkia ne ajoissa. Kamalia nämä ristiriidat ja paineet eri suunnista. Mutta tsemppiä, ja ota rennosti :) Stressi vain pahentaa.
VastaaPoista