Neuvolaa ja lääkäriä

Tällä viikolla oli eka neuvolalääkäri ja sepäs olikin mielenkiintonen kokemus. Ensinnäkin oltiin kuulema myöhässä, vaikka istuttiin odotusaulassa viittä minuuttia ennen meiän aikaa. Kai mun ois ekaks pitäny käyä antamassa pissanäyte, mutta en muistanu tehä sitä, vaan vasta ennen lääkärille menoo. Terveydenhoitaja tuli hakeen meiät aulasta ja huoneessa mitattiin verenpaineet, mutta ei hemoglobiinia, koska se oli edellisellä käynnillä ollu niin hyvä (142). Pääsin myös ihanalle vaa'alle, mutta onneks painoo ei ollu tullu edelliseltä käynniltä rv 8+1 (8+5) kun reilu kilo lisää. 

Terkan käynnin jälkeen jonotettiin sit lääkärille ja sinne päästyämme saatiin moitteet myöhästymisestä ja aikataulujen sekoittamisesta. Koko lääkärikäynti tuntu vähän sellaselta liukuhihnameiningiltä, koska lääkäri on paikalla ilmeisesti aina vaan tiistaisin puoli päivää. Samaan hengenvetoon lääkäritäti myös totesi, että sairasloma-anomukset on hoidettava muuta kautta, koska hän ei ole tavattavissa kun tiistaisin. Siinä vaiheessa kiittelin onneeni, että mulla on vielä oikeus käyttää yths:n palveluja. Terkka tuli meitä vastaan käytävällä odotellessamme pääsyä lääkärin luokse ja sanoi, että lääkärillä on harjoittelija mukana, saako seurata käyntiä. Annettiin lupa, koska myös raskaana olevien seuranta kuuluu lääkärin tehtäviin tai ainakin harjoittelijan tarkkailtaviin asioihin. 

Olihan se kieltämättä hieman kiusallista sekä mieheni että myös miespuolisen lääkäriopiskelijan kannalta, kun lääkäri käski riisua kaikki housut ja mennä makaamaan sängylle, jotta voidaan kuunnella sydänääniä. Kun täti laittoi kuuntelulaitteen (mikä lie oikeelta nimeltään) vatsan päälle, lähes heti sieltä alkoi kuulua tasainen sydämen jumputus. Sykkeeksi mitattiin 132.  Olihan se hienoo kuulla sydänäänet. <3  Siinäpä se lääkärikäynti sit oikeestaan olikin. Seuraava käynti on sit joskus. Jäi vähän kakka maku suuhun, mutta näillä mennään. Aikaa on kuulema varattu per asiakas 15 minuuttia, joten eipä siinä paljoo ylimääräsiä keskustella. Onneks meiän terkka vaikuttaa tosi mukavalta, vaikka ollaanki tavattu hänet vasta kerran.

Perjantaina mulla oli soittoaika neuropolin lääkärille lääkepitosuusverikokeiden tuloksista. Yllätys, yllätys, lääkäri oli eri, mikä soitteli edellisellä kerralla. Tosin tämä lääkäri oli lukenut mun paperit ja tiesi asioista paljon enemmän kuin se, joka soitti mulle viimeks. Se kun oli lukenu vaan mun helmikuisen lääkärikäynnin paperit eikä edes tienny, että oon raskaana! Lääkeainepitoisuudet olivat laskeneet, joka oli myös odotettavissa, mun normilukema on 15 ja nyt se oli vaan 5. Se tarkottaa siis sitä, että mun on nostettava lääkeannosta, jotta ei tuu mitään ikäviä ylläreitä. Ystävällinen täti lupas kirjottaa ja lähettää uuden reseptin, ettei tuu apteekin kanssa ongelmia. Onneks mun lääke on 100 % korvattava eikä siis lisäkustannuksia oo luvassa. 

Olin myös saanut virheellistä tietoa viime neurolääkärikäynnillä alkuvuodesta, sillä silloin mun hoitava lääkäri oli sitä mieltä, että raskaana olevalle epileptikolle kuuluu yksi käynti äitiyspolilla. Tiedustelin nyt asiaa, koska sitä oli kyselty jo viime viikon ultrassa. Ehdin jo saamaan nimittäin kutsun rakenneultraan marraskuulle ja se olis pitäny perua, jos mun rakenneultra oliskin ollu siellä äitipolilla. Näin ei kuitenkaan menetellä enää, vaan nyt mennään "normaalin" kaavan mukaan eli samalla tavalla kuin muutkin raskaana olevat. Ultraus siis tapahtuu keskusneuvolassa. Sovittiin lääkäritätin kanssa uusi labrakäynti pitosuuksien seuraamiseks marraskuulle ja lähettäävät mulle polilta uuden soittoajan tulosten kuulemiseks.

Tossa lääkärineuvolakäynnissä meitä jäi eniten ihmetyttään se, ettei verikokeista ja niiden tuloksista puhuttu mitään. Kysyin asiaa terveydenhoitajalta, mutta hän oletti ilmeisesti lääkärin käyvän ne läpi meiän kanssa. Niin ei kuitenkaan tapahtunu. Kai ne oli sit ihan kunnossa, samoin pissanäyte, koska sitäkään ei sen kummemmin analysoitu.

Näin siis neuvolalääkärissä ja muualla.