Siirry pääsisältöön

Sokerirasitusta ja ultrakuvaa

rv 15+0

No niin. Aamulla se sit ois edessä, vihattu ja odotettu sokerirasitustesti. Mä pääsen nauttimaan siitä ihanuudesta raskauden aikana vielä toisenkin kerran. Kiitos sukurasitteiden ja pcon. :( Lueskelin tossa ihmisten kokemuksia ja kovin oli erilaiset kriteerit eri puolilla Suomee jo sen suhteen, kuinka kauan pitää olla syömättä ja juomatta tai saako nauttia illalla ja aamulla edes lasillisen vettä. Ohjeissakin luki vaan, että paastoaika 10-12 tuntia. No, mä saan lääkkeenoton yhteydessä kuitenkin ottaa ainakin sen kulauksellisen vettä sekä illalla että aamulla. Kun mä selviän siitä koettelemuksesta, on pakko lähtee vaateostoksille. Normaalit housut kun ei enää mahu jalkaan...., ni ois pakko saada ainakin toiset sopivat farkut, lisäks tarviisin myös siistit housut. Katotaan, mihin kaikkeen raaskii rahaa laittaa.

Mulla tosiaan alko syysloma ja se onkin mukava alottaa huomenna sokerirasitustestillä klo 8.00. Onneks mies lupas lähtee sinne mun kanssa, aika olis saattanu tulla aika pitkäks. Kuulema ei saa esim. edes neuloo odotellessa, koska se rasittaa liikaa. En tiiä, onko näin myös täällä meillä, mutta ainakin jossain päin Suomee oli noin tiukka käytäntö. Luultavasti otan mukaan paljon luettavaa, sillä odotussalissa ei hirveesti oo ylimäärästä tilaa esimerkiks makoiluun. Onneks se on kuitenki vaan kaks tuntia ja muutkin on siitä selvinny. Just tos serkun kans juttelin asiasta eikä hän pitäny sitä mitenkään pahana. Litku meni alas, tosin siellä päin sai juoda myös lasillisen vettä litkun päälle, täällä ei välttämättä oo sama käytäntö.

Sit sitä ultrakuvaa ja mahakuvaakin. :)  Ilmeisesti joku on jo odotellutkin... mutta en osannu skannata ja muistin sen vasta tänään. 

Tämä kuva on siis viikolta 12+3


meiän kirppu <3

Mahakuvaa eiliseltä eli rv 14+6 (kai tosta jotain selkoo saa.. Josko seuraavan sit ottas jalustan kanssa, jos mies ei suostu ottaan...tulis pikkasen parempi niin. Mein toinen kissakin halus mun kanssa samaan kuvaan. :)





Kommentit

  1. Miten voi olla, että lapsi on jo ihan ihmisen näköinen, mutta sun vatsa ei oo suurempi kuin mulla päivällisen jälkeen! :)

    VastaaPoista
  2. Oi että, siellä se masu jo kasvaa :) Kiva kun laitoit kuvia, näitä on mukava nähdä ja katella :)

    Toivottavasti testit meni hyvin ja ei tullu paha olo.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses