Siirry pääsisältöön

Tapaninpäivän tunnelmia 2011 (kuvat lisätty 26.1)


Tunnelmallista Tapaninpäivää!

Täällä ollaan sähkökatkon keskellä. Sähköt on ollu poikki jo aamuyöstä alkaen. Me mentiin nukkuun joskus kolmen maissa ja sillon sai vielä sähköö. Lyhyempi katko oli kestäny tunnin ja tää toinen katko on kestäny nyt (26.12 klo 15.30) jo aamuviidestä/-kuudesta eli monta tuntia. Eipä sitä oo ajatellukaan, miten riippuvainen ihminen on sähköstä ja kuinka moneen asiaan sitä tarttee. Aamulla menin vessaan ja vedin sen normaalisti, vaikka niin ei olis saanu tehä, koska sähköö ei oo. No, tiedänpähän seuraavaa katkoo varten.

Sähköttä olo hankaloittaa siis vessakäyntejä, puskapissalle en oo viel lähteny tonne pihalle, mutta kovasti ollu jo harkinnassa. Puita on kaatunu kuulema teille ja linjojen päälle niin paljon, ettei luultavasti tähänkään taloon saada sähköjä takas ennen aamua. Me tosin aateltiin lähtee takas kotio jo jossain vaiheessa iltaa. Jääkaapista ollaan haettu syötävää, mutta mitään ei voi lämmittää. Onneks kinkkua ja lihapullia sekä salaattia voi napsia kylmänäkin.  Kahvihammasta alko kolottaa noilla ”aikuisilla”, mutta veden lämmittäminen olikin varsin hankalaa. Piti hakee kaasua toisaalta ja puolen päivän aikaan vihdoinkin saivat kahvetta ja mä lämmintä glögiä. Vaistomaisesti yrittää sytetellä joka huoneeseen valoja aina mennessään, kun ei o tottunu tällasiin katkoksiin. Kaupungista kun ei niin herkästi sähköt lähde.

Kissatkaan ei oo tottunu tollaseen myrskytuuleen, mikä on aamuyöstä tai oikeestaan jo eilisillasta asti tuivertanu. Toinen niistä on ollu varsin säikky, mutta toinen ei oo ollu oikeen minäänsäkään. Niillekin vähän erilaisia kokemuksia.

Päivä on vierähtäny lehtiä lueskellen ja korttia pelaillen. Siis siihen asti, kun on nähnyt tehdä jotain. Tälläkin hetkellä tässä keittiön pöydän ääressä palaa kymmenkunta kynttilää, koska muuten on jo varsin hämärää.  Radiossa oli varoteltu lähtemästä autolla liikenteeseen, jos ei oo pakko. Tapanihan on tyypillisesti ollu vilkas paluuliikennepäivä.  Meillä ei sinänsä oo kiirusta kotiin, mutta suihkuunkin olis kiva päästä, joten jossain vaiheessa iltaa ajellaan takas kotio. Siellä voi vaikka laittaa saunan päälle, käydä huoletta vessassa, kattoo telkkaa ja syödä lämmintä ruokaakin. Nyt sitä ymmärtää ja osaa arvostaa sähköä. On siitä niin paljon hyötyä ja ilman sitä ihminen on aika avuton. Tai siis ainakin joutuu miettiin uusia keinoja tehdä asioita.

Tässä vielä kuvia täältä myrskyn jälkeen.

Edit. 30.12  Appivanhempani saivat sähköt takaisin vasta 28.12 eli katkos kesti melkein kolme vuorokautta.


Edit. 26.1 kuvia









Kyllä luonnolla on vaan aika voimat!

                                               päivän ateriana kylmää riisipuuroa ja rusinasoppaa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses