Siirry pääsisältöön

Tunteeton



"Älä oo tunteeton"! Myös itte oon sanonu useemmankin kerran jollekin ihmisille noin. Entäs sit, jos ihminen onkin oikeesti tunteeton? Rupesin pohtimaan asiaa eilen katsomani Criminal Minds-jakson myötä.

 Jaksossa tutkittiin useampaa pikkupojan murhaa ja loppujen lopuks selvis, että erään pikkupojan isoveli oli surmannut oman pikkuveljensä. Isoveli oli saanut juuri valmiiksi kokoamansa helikopterin, kun pikkuveli tuli paikalle ja tiputti kopterin leikkiessään vahingossa lattialle. Kopteri särkyi ja isoveli sai raivokohtauksen, jonka seurauksena hän tappoi oman veljensä. Tutkimuksissa selvisi, että isoveli oli tunkenut kuolleen veljensä suusta alas helikopterin palasia. Hieman aiemmin perheen koira oli kuollut ja poikien vanhemmat saivat kauhukseen kuulla, että heidän poikansa oli ilmeisesti raivopäissään tappanut myös heidän lemmikkinsä. Pojan sanottiin olevan psykopaatti.

Poika oli siis tunteeton. Hän ei kykenyt tuntemaan syyllisyyttä tekemistään teoista ja häpeämään niitä, eikä hän kyennyt kokemaan empatiaa. Pojan mielestä pikkuveljestä oli vain haittaa eikä hän kyennut olemaan veljelleen rakastava isoveli.

Mietin, mistä tunteettomuus ja psykopatia johtuu. Kai se, kuten niin monet muutkin asiat, lähtee omista perhesuhteista ja niihin liittyvistä asioista. Mutta kokonaan sekään ei voi olla selittää tunteettomuutta ja psykopatiaa. Perimällä on myös oma merkityksensä.

Päätin tutkia hieman asian tieteellistäkin puolta. Psykologian professori, vankilapsykologi Robert D. Hare on tutkinut asiaa jo yli 30 vuotta. Hänen mukaansa pahuus on psykopatian ydin. Se on erilaisten oireiden muodostama oireyhtymä. Psykopaatti "ottaa muilta, muttei anna itse mitään. Ihmisenä hän on kylmäsydäminen ja näyttelee tunteita, vaikkei oikeasti kykenekään tuntemaan niitä. Psykopaatti on myös lyhytjännitteinen, impulsiivinen ja äkkipikainen, ehkä myös väkivaltainen. Oneglmalliseksi asian tekee esimerkiksi opettajien, perheen tai työkavereiden kannalta, se, ettei psykopatiaa ole helppo tunnistaa. Hare korostaa myös sitä, että nykyaika suosii itsekkyyttä, ahneutta, pinnallisuutta ihmissuhteissa ja kyynärpäätaktiikkaa, jotka on kaikki tyypillisiä psykopaattiselle ihmiselle.


--------------------------------------------------------------------------------------------------------


Oon tehny opettajansijaisuuksia peruskoulun puolella jo yheksän vuotta. Vastaan on tullut jos jonkinlaista oppilasta erilaisine taustoineen.  Mietin myös joskus, millaisia oppilaista tulee hieman vanhempina. Joidenkin oppilaiden kohdalla tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta, valitettavasti. Monelle oppilaille omien tunteiden säätely on äärimmäisen vaikeeta ja siks koulun henkilökunnalla ja myöskin lapsen lähipiiriin kuuluvilla henkilöillä, tulisi olla aikaa keskustella oppilaan kanssa asiasta. Jos näin ei ole, ties mitä siitä seuraa myöhemmin.

Tässä hajanaisia ajatuksia, joita eilinen Criminal Mind- jakso minussa herätti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses