Siirry pääsisältöön

Murusen kuulumisia + kuvia




Murunen täytti muutama päivä sit (9.10) puoli vuotta. Mihin katosi se ihana pieni sylivauva? Edelleenkin Murunen viihtyy parhaiten sylissä, mutta ympärillä alkaa olla paljon muutakin mielenkiintosta katteltavaa. Erityisesti meiän kaks kissaa on pojan mielestä ihania ja hassuja ja niitten touhuja on kiva kattella. Molemmat kissat on myös päästäny pojan tutustumaan siihen ja samoin kissat on käyny puskemassa ja "merkkaamassa" pojan jo monta kertaa. Aina, kun poika näkee kissan tai kissat, alkaa hihkuminen ja nauru. Jos poika on ollu jostain asiasta suru puserossa, usein jo kissojen näkeminen auttaa unohtamaan ikävän asian. Kissoja olis mukava vetää hännästä ja turkista, mutta se ei oo sallittua. Nätisti saa silittää äitin tai isin sylistä käsin. Nykyään kissat saattaa nukkuakin samalla sohvalla tai sängyllä pojan kanssa ja muutenkin ne on jo tottunu välillä varsin äänekkääseen pieneen mieheen.

Poika on saanu jo reilun kuukauden ajan kiinteitä. Meillä maistelu vaihtu lähes suoraan ihan kunnon ruoka-annosten nauttimiseen, koska poika piti saamistaan ruoista. Tähän mennessä poika on saanut mustikkaa, bataattia, bataatti-porkkanaa, bataatti-jauhelihamössöö, luumua, mansikkaa ja iltapuurona mannapuuroo. Seuraavaks pitäs ottaa mukaan myös iltakiinteet luultavasti ens viikolla. Kiinteitten lisäks meillä menee tietysti myös korviketta. Siirryttiin Tuuti 2 ja jostain syystä se näyttää aiheuttavan pojalle jonkinsorttista yliherkkyyttä. Tuuti1 kanssa ei ollu ongelmia, joten jännä juttu, miks sit nyt tulee tommonen reaktio. Nyt seurataan tilannetta hetki ennen ku ruetaan kokeileen jotain muuta.

Murunen on myös oppinu kääntymään selältä mahalleen ja sitä taitoo pitää harjottaa jatkuvasti. Tietenkään poika ei osaa kääntyä mahalta selälleen, joten kääntymisen jälkeen alkaa aina armoton huuto ja poika pitää laittaa uudestaan selälleen. Sama kuvio toistuu monta kertaa päivän aikana. Poika myöskin pyörii akselinsa ympäri, mutta ei vielä ryömi. Kova hinku olis päästä liikkeelle, mutta meiän mielestä sen ei tarttes tapahtua ihan vielä. Poika on myös alkanu juttelemaan aiempaa enemmän ja varsinkin vauvan nauru on niin hellyttävää kuunneltavaa. Poika tykkää myös erilaisista leikeistä, kosketella aikuisen naamaa ja hassuttelusta äitin tai isin kanssa. Erilaisten äänien kuuleminen on myös mielenkiintosta. Mies tossa toteskin, ettei kuvitellu tekevänsä kaikenlaisia juttuja saadakseen pojan rauhottumaan tai keskittymään ruokailuun. Niin se vaan vanhemmuus vaatii monenlaista.

Vierastamista ei vielä oo havaittavissa paria satunnaista kertaa lukuunottamatta. Toivottavasti selvitään helpommalla, kun mun vanhemmat, sillä mä olin todella kova vierastamaan.




Tässä vielä puolivuotisneuvolan kuulumisia.

Pituus 68,8 cm
paino 7770 g
päänympärys 43 cm

"Tarkkaavainen, tyytyväinen poika, Kasvua tulee tasaisesti.  4 soseateriaa päivään, lisäksi maitoa. Suojaheijasteet sivulle tulee."

Poika ei vielä istu, joten syötöt tapahtuu edelleen sitterissä. Syöttötuoliin voi siirtyä sit, kun osaa itte istua. Eli seuraavaks harjotteleen istumista vaan ahkerasti.

Neuvolasta saatiin myös muutamaki kodin turvallisuuteen liittyvä ohjepaperi. Kohta pitääki rueta miettimään, missä säilyttää erilaisia pesuaineita ja muitaki tavaroita. Suurin osa vaarallisista jutuista meillä onkin jo kunnossa. Portti pitää hommata viel portaiden alapäähän, yläpäässä sellanen jo on.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä m...

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jäl...

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiske...