Siirry pääsisältöön

Murusen kuulumisia + kuvia




Murunen täytti muutama päivä sit (9.10) puoli vuotta. Mihin katosi se ihana pieni sylivauva? Edelleenkin Murunen viihtyy parhaiten sylissä, mutta ympärillä alkaa olla paljon muutakin mielenkiintosta katteltavaa. Erityisesti meiän kaks kissaa on pojan mielestä ihania ja hassuja ja niitten touhuja on kiva kattella. Molemmat kissat on myös päästäny pojan tutustumaan siihen ja samoin kissat on käyny puskemassa ja "merkkaamassa" pojan jo monta kertaa. Aina, kun poika näkee kissan tai kissat, alkaa hihkuminen ja nauru. Jos poika on ollu jostain asiasta suru puserossa, usein jo kissojen näkeminen auttaa unohtamaan ikävän asian. Kissoja olis mukava vetää hännästä ja turkista, mutta se ei oo sallittua. Nätisti saa silittää äitin tai isin sylistä käsin. Nykyään kissat saattaa nukkuakin samalla sohvalla tai sängyllä pojan kanssa ja muutenkin ne on jo tottunu välillä varsin äänekkääseen pieneen mieheen.

Poika on saanu jo reilun kuukauden ajan kiinteitä. Meillä maistelu vaihtu lähes suoraan ihan kunnon ruoka-annosten nauttimiseen, koska poika piti saamistaan ruoista. Tähän mennessä poika on saanut mustikkaa, bataattia, bataatti-porkkanaa, bataatti-jauhelihamössöö, luumua, mansikkaa ja iltapuurona mannapuuroo. Seuraavaks pitäs ottaa mukaan myös iltakiinteet luultavasti ens viikolla. Kiinteitten lisäks meillä menee tietysti myös korviketta. Siirryttiin Tuuti 2 ja jostain syystä se näyttää aiheuttavan pojalle jonkinsorttista yliherkkyyttä. Tuuti1 kanssa ei ollu ongelmia, joten jännä juttu, miks sit nyt tulee tommonen reaktio. Nyt seurataan tilannetta hetki ennen ku ruetaan kokeileen jotain muuta.

Murunen on myös oppinu kääntymään selältä mahalleen ja sitä taitoo pitää harjottaa jatkuvasti. Tietenkään poika ei osaa kääntyä mahalta selälleen, joten kääntymisen jälkeen alkaa aina armoton huuto ja poika pitää laittaa uudestaan selälleen. Sama kuvio toistuu monta kertaa päivän aikana. Poika myöskin pyörii akselinsa ympäri, mutta ei vielä ryömi. Kova hinku olis päästä liikkeelle, mutta meiän mielestä sen ei tarttes tapahtua ihan vielä. Poika on myös alkanu juttelemaan aiempaa enemmän ja varsinkin vauvan nauru on niin hellyttävää kuunneltavaa. Poika tykkää myös erilaisista leikeistä, kosketella aikuisen naamaa ja hassuttelusta äitin tai isin kanssa. Erilaisten äänien kuuleminen on myös mielenkiintosta. Mies tossa toteskin, ettei kuvitellu tekevänsä kaikenlaisia juttuja saadakseen pojan rauhottumaan tai keskittymään ruokailuun. Niin se vaan vanhemmuus vaatii monenlaista.

Vierastamista ei vielä oo havaittavissa paria satunnaista kertaa lukuunottamatta. Toivottavasti selvitään helpommalla, kun mun vanhemmat, sillä mä olin todella kova vierastamaan.




Tässä vielä puolivuotisneuvolan kuulumisia.

Pituus 68,8 cm
paino 7770 g
päänympärys 43 cm

"Tarkkaavainen, tyytyväinen poika, Kasvua tulee tasaisesti.  4 soseateriaa päivään, lisäksi maitoa. Suojaheijasteet sivulle tulee."

Poika ei vielä istu, joten syötöt tapahtuu edelleen sitterissä. Syöttötuoliin voi siirtyä sit, kun osaa itte istua. Eli seuraavaks harjotteleen istumista vaan ahkerasti.

Neuvolasta saatiin myös muutamaki kodin turvallisuuteen liittyvä ohjepaperi. Kohta pitääki rueta miettimään, missä säilyttää erilaisia pesuaineita ja muitaki tavaroita. Suurin osa vaarallisista jutuista meillä onkin jo kunnossa. Portti pitää hommata viel portaiden alapäähän, yläpäässä sellanen jo on.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses