Siirry pääsisältöön

Viikonloppu Tallinnassa 28.-30.9 (nyt pitäs kuvienki näkyä)

Ekaks pahottelut siitä, ettei tekstiin liittyvät kuvat näkyny. Mun moka, kun en tarkastanu ennen postauksen julkasua. Nyt näkyy taas.

Oltiin kaks viikkoo sit viikonloppu miehen kanssa kaksistaan Tallinnassa. Mummi ja pappa hoiti sillä aikaa täällä poikaa ja meiän kissoja. Kaikki oli menny hyvin ja poika ollu oma iloinen ittensä lähes koko ajan.

Lähettiin siis viime perjantaiaamuna bussilla kohti Helsinkiä. Onneks aamubusseja meni kaks 10 minsan välein, koska myöhästyttiin ekasta. Päästiin siis vaihtaa bussia Hämeenlinnassa. Nukuttiin melkein koko matka satamaan asti. Huomattiin, että Tallinnaan oli menossa viikonlopuks paaaljon suomalaisia, ehkä just siks, koska oli perjantai. Laivamatkan aikana käytiin shoppailemassa tax freessa vähän karkkia hotellihuoneeseen ja kuunneltiin varsin huonotasoista karaokee. Perillä Tallinnassa oltiin iltapäivällä kahen aikaan.

Käveltiin satamasta hotellille, joten onneks sillon ei satanu vettä. Pikkasen jouduttiin ettiin meiän hotellia ja huomattiin olevamme vaan muutaman kymmenen metrin päässä siitä. Hotelli sijaitsi keskustassa ja oli tasoltaan hyvä. Huone oli pienempi kun viime reissulla, tosin sillon oltiin eri hotellissa. Suihkussa oli lasiseinät ja huoneen lämpötila nousi vain avainkortin ollessa paikallaan. Aika mielenkiintosta. Välillä meillä oli huoneessa lämmintä vaan 19 astetta, mutta olipahan ainakin viileetä nukkua.


 
 



Pienen breikin aikana oli tarkotus nukkua kertyneitä univelkoja pois ja se onnistuikin ainaki jotenkin. Mies simahti ekana iltana jo ennen puoltayötä ja mä luin vielä kirjaa jonkun aikaa. Aamulla herättiin ennen kymppiä, jotta ehittiin vielä hyvin syyä aamiainen hotellin alakerrassa. Aamiainen oli hyvä ja runsas, tarjolla oli monenlaista sorttia. Mua on aina kummastuttanu siellä tarjottavat lihapullat, nakit ja pekonit, koska mun mielestä ne on jo kunnon ruokaa. Pakko oli kuitenkin syyä niitäki, jotta jakso shoppailla päiväruokaan asti.

Aamupalan jälkeen lähettiin ettiin johdinautopysäkkiä linjalle 6, jolla pääsee Rocca al Maren ostoskeskukseen. Käytiin jo viime reissulla tutustumassa paikkaan ja tulipa sieltä ostettua jo sillon vaatteita ja päätettiin mennä myös seuraavalla Tallinna-käynnillä. Rocca al Marehan on auki joka päivä iltaysiin asti, joten lauantaista huolimatta meillä oli hyvin aikaa kierrellä ja shoppailla pääasiassa vaatteita. Ekaks kierrettiin lastenvaateliikkeitä, jotka sijaitsee kaikki saman käytävän varrella, fiksu ratkasu. Tarkotuksena oli löytää oman pojan lisäksi lahjavaatteita myös pojan pienelle tyttöserkulle, joka saa nimensä tulevana viikonloppuna. En voi muuta ku kehua liikkeiden valikoimia. Saatavilla oli vaikka mitä ja paljon erilaisia tuotteita kun Suomessa. Syömässä käytiin Brezza-ravintolassa ja hyvät oli ruoat. Sit kierrettiin vielä monta naisten ja miesten vaateliikettä ja kerättiin mukaamme erinäinen määrä erikokosia muovipusseja täynnä ostoksia. Hyvät oli apajat ja löysin mm. uudet ja sopivat farkut sekä talvitakin.

 
Brezzan kattolamppu
Kaheksan tunnin shoppailun päätteeks palattiin hotelliin ja päätettiin lähtee illemmalla juhlistaan meiän 2-vuotishääpäivää hyvän ruoan ja musiikin merkeissä. Vettä tuli kun aisaa, joten kovin kauas ei viittitty mennä, kun muutenkin jo kastuttiin ihan läpimäriks.


Päädyttiin Vana Viru- nimiseen, Vanhan kaupungin kupeessa sijaitsevaan ravintolaan, joka näyttikin olevan suosittu paikka ja eniten ympäriltä kuuli suomen kieltä.Paikassa oli vaan yks tarjoilija, joten jouduttiin oottaan annoksiamme. Ravintolan ruoka oli ihan ok, mut tunnelma saa kyllä arvosanan kiitettävä. Voisin mennä uudestaankin. Ehkä sit seuraavalla reissulla.


Syönnin jälkeen päätettiin viel mennä istuun iltaa jonnekin ja koska oli lauantai-ilta, paikat oli suhteellisen täynnä. Ei siis menty samaan irkkupubiin kun viimeks, koska se oli tupaten täynnä ihmisiä. Illan valinta oli Helsinki-niminen ravintola, jossa sai palvelua suomeks ja illan karaokevedotki tais olla vaan suomalaisten. Paikan ikäjakauma oli paristakympistä ehkä seittämäänkymppiin ja jokasesta ikäluokasta löyty myös laulutaitosta porukkaa. Yllättävän hyvätasonen oli sen illan laulajakavalkadi.

Lähtöpäivänä päätettiin viel katsastaa paremmin Virukeskus ja sieltäki tarttu mukaan muutama vaate sekä tuliaiset mein porukoille. Paljon jäi kiertämättä, mut rahatki oli jo aika loppu. Ennen paluumatkaa käytiin vielä syömässä hotellin läheisyydessä sijaitsevassa Vapiano-nimisessä paikassa.



Hyvin sateista oli koko viikonloppu, parhain ilma oli lauantaipäivänä, kun oltiin vaan sisätiloissa shoppailemassa.







 
Tarpeellinen breikki arjen keskelle. Kiitos kuuluu siis Murusen isovanhemmille, jotka tuli lähes 300 km päästä lapsenlikaks ja kissavahdiks. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses