Murusen pikkusiskon syntymä

Murusesta tuli tosiaan isoveli viime viikon torstai-iltana eli 4.9. Raskausviikkoja oli silloin kasassa 40+2 eli tyttö viihtyi mahassa päivän pidempään kuin isoveljensä. Syntymäpäivän aamuna kävelin kotiin esikoisen hoitopaikasta muutaman kilsan matkan ja päivällä kävin kävellen neuvolassa ja liikuntaa tuli muutama kilsa lisää. En tiiä, oliko tolla vaikutusta, mutta supistukset alko tossa neuvolakäynnin tienoilla yhen maissa iltapäivällä. Seurailin niitä ja neljän maissa rupesin kellotteleen, koska ne eivät loppuneet vaan päin vastoin lisääntyivät. Viiden aikoihin alko olo olla jo melko tukala, mutta mies ja poika olivat temppujumpassa enkä viittiny (vaikka ois kannattanu tehä nii)keskeyttää niitten jumppaa.

supistuksia

Kun pojat kotiutu, kello oli jotain puol seittämän. Tuntia aiemmin olin soittanu omalle isälleni, joka lähti tulemaan tänne päin lapsenvahdiks (matkaa vajaa 300 km) ja soittelin myös synnärille, josta käskivät tulemaan, kun en enää pysty olemaan kotona. Kattelin koripalloo ja kävelin ympäri alakertaa aina supistuksen tullessa ja sanoin miehelleki, et kohta pitää lähtee näytille. Siinä vaiheessa mies rupes vielä siivoomaan (!), koska täällä oli sen verran sotkusta ja soitti myös naapurille, joka oli lupautunu lapsenlikaks tarvittaessa. Mä rupesin keräämään loput tavarat kasaan ja tuskailin supistusten kanssa. Kun lapsenlikka tuli puoli kasin maissa, me lähettiin kohti sairaalaa.

 Automatkan aikana supistukset tiheenty, sillä yhen kappaleen aikana tuli kaks ja mieskin alko olla vähän kauhuissaan. Sairaalan pihassa tuli taas supistus ja silti piti kävellä vielä ikuisuudelta tuntunu matka synnärivastaanotolle. Mut otettiin nopeesti sisään ja pääsin tutkittavaks. Normaalistihan otetaan vauvan sydänkäyrää ja katotaan supistuksia, mutta tällä kertaa kätilö huomas mun kivut ja tarkisti kohdunsuun tilanteen. Ihmettelin, kun se kysy multa, et onko ponnistuksen tunnetta. Mut sit kätilö sano: "Tää on kaheksan senttiä auki." Kätilö huikkas miehelle, että nyt lähetään nopeesti saliin ja vaikka sisukas oonkin, suostuin ottamaan pyörätuolin, sillä supistuksia tuli jo niin tiheään. Synnytysosastolla katottiin nopeesti sali ja siirryttiin sinne. Mun olo oli jo tosi tuskanen, sillä en ollu saanu mitään kivunlievityksiä. Mä en kyenny ees nouseen heti sängylle, kun supisti niin paljon. Kätilö vaan tuumas, että mä synnytän ihan kohta, sillä aloin tuntee jo paineen tunnetta. Pyysin kaikki maholliset kivunlievitykset jo synnärivastaanotolla, mutta mitään ei ehitty antaa. Kun pääsin sängylle vedet meni ja kätilö käski ponnistamaan, sillä pää näky jo. En tiiä, oliko jo toinen ponnistus (ponnistusvaihe kesti minuutin), kun tyttö tuli maailmaan. Kello oli sillon 20.13.

Mieskin oli ihan pöllämystyny synnytyksen vauhdikkuudesta, sillä kätilö joutui kehottamaan useammin miestä ottamaan kuvia vastasyntyneestä pienestä tytöstä. Vauvaahan oli veikkailtu isoks mun raskausdiabeteksen takia, jopa 4,3 kg, mutta todellisuudessa syntymäpaino oli just päälle 3,5 kg (3535g). Pituutta meiän pitkäsäärisellä (ei oo ainakaan periytyny vanhemmilta), oli 50,5 cm. Mä ite selvisin "helpolla", sillä mulle ei tullu repeämiä ja verenvuotoaki oli vaan vähän. Siitä alkoki odottelu, sillä mulle oli luvattu pääsy potilashotelliin, Siinäki meinas olla mutkia matkassa mun epilepsian takia, vaikka viimesin kohtaus on ollu jo vuonna 2005. Ennen potilashotelliin pääsyä täytyy salissa olla 5 tuntia, sillä 2h ja 4h synnytyksen jälkeen tarkistetaan vauvan vointi. Vauvan vointi oli ok ja potilashotelliin päästiin, koska mies tuli mukaan ja olo koko ajan paikalla. Kun kätilö vei meidät hotelliin, kello oli jo aamukaks, joten hotellisänky kutsu houkuttelevasti. Vauva nukku omassa sängyssään ja herätti muutaman kerran yöllä. Neljän tunnin välein tyttöä tuli herätellä ja syöttää sekä aamu-, päivä- ilta- ja yövuorojen aikaan piti käydä kertaalleen näyttämässä vauvaa kätilölle, joka tarkisti vauvan voinnin.

isoveli ja pikkusisko <3

Mitä ajattelen tästä toisesta synnytyksestäni? Sitä multa kyseltiin monta kertaa. Oliko kamala kokemus synnyttää luomuna? En todellakaan ollu suunnitellu luomusynnytystä, vaan halusin vähintään epiduraalin, mutta se menikin nyt toisin. Olihan se ihan erilainen kokemus, kun pojan syntymä, joka oli käynnistetty synnytys epiduraalilla. Silti ei mulle jääny mitään kammoo synnytyksen suhteen. Ens kerralla vois lähtee sairaalaan jo hieman aikasemmassa vaiheessa, ni ei tulis nii kiirusta. Tosin salin kätilö sano, että toinen lapsi tulee yleensä tosi nopeesti ja kolmas paljon hitaammin. Se jäänee nähtäväks.