Siirry pääsisältöön

Maanantaifiiliksiä

Eilen oli maanantai ja koko perhe kotona. Yleensähän mies on päivät töissä, mutta sai saikkua keskiviikkoon asti. Syynä meillä jylläävä raju vatsatauti. Mä oon säästyny siltä, ainakin vielä. Tyty oksenteli jo perjantaina, jatko lauantaina ja vielä sunnuntainakin. Tosin ei voi tietää, oliko mahatautia vai johtuko maidon vaihdosta (Tuuti1 -Tuuti2) tai kenties kiinteiden (liian nopeesta) alotuksesta.

Tytyn puolivuotis neuvolakäynnistä ja kuulumisista on tulossa erillinen postaus kuvien kera.

Mies alotti sunnuntai-iltana pöntölle halailun. Harmi vaan, ettei meillä oo vessaa yläkerrassa, vaan pitää mennä alempaan kerrokseen, jos ehtii. Mä valvoin tapani mukaan myöhään ja olin just tulossa nukkumaan, kun Murunen alotti ja yhtä voimalla kun isällänsäkin.

Mies ja poika siirtyvät jatkamaan yöunia takkahuoneeseen ja me nukuttiin Tytyn kanssa yläkerran makkarissa. Unten maille taisin päästä viiden aikaan aamulla. Yön aikana oli kertyny pyykkiä monta koneellista, kun vaihtoon oli menny tyynyt, peitot, lakanat ym. Tyty heräs syömäänki mun mielestä ihan liika aikaseen ja myös seuraavan kerran halus ruokaa niin aikaseen, että vein tytön isällensä ja menin itte jatkamaan unia.

Maanantai meni siis kotosalla. Kaupassa kävin hakemassa sairastaville appelsiineja, banaaneja ja jaffaa. Itelleni ostin jäätelön, jonka olin kyllä ansainnu.

Tauti onneks meni nopeesti ohi, vaikka olikin tosi raju. Pojan suhteen on vielä ongelmana se, ettei poika osaa kertoo, kun pitää päästä vessaan. Isi yritti olla nopee, mutta aina se ei onnistunu.

En tiiä, mistä me saatiin toi tauti ja kuinka monta ihmistä ollaan tietämättämme tartutettu. Niitä vaan pöyrii kaikkialla eikä oo järkee eristäytyä omaan kotiin ihan vaan sen takia ettei halua sairastua. Murunen ei jaksas olla koko ajan sisällä, vaan kaipaa aktiviteetteja, joten onneks isi on vielä kotona.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä m...

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jäl...

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiske...