3-vuotias pieni Murunen (kuvien kera)

Huhtikuussa 2015

Kesäkuussa 2014 matkalla Saksaan

Meiän pieni poika täytti 9.4 jo kolme vuotta, vaikka hän vastaakin kaikille, että täyttää seuraavaks vasta kaks. 3-vuotisneuvolassa vaaka näytti 14,4 kg (tais vaaka vähän valehdella yläkanttiin) ja mittaa pojalla oli 93,4 cm.

Millainen Murunen sitten nykyään on?

Reipas.  Jos jollekin lapselle on vaikeaa lähteä esimerkiks mummun ja papan luokse, niin samaa ei voi sanoo meiän esikoisesta. Laukut on pakattuna ja poika suunnilleen eteisessä ulkovaatteet puettuna oottamassa, josko mummu ja pappa jo tulis. Meitä ei välttämättä ees hyvästellä, jos asiasta ei erikseen huomauteta. Kun poika on jossain muualla kuin kotona joko päiväseltään käymässä tai yötä, ei tartte miettiä etteikö poika pärjäis. Hänelle ei oo tullu ikävä vielä kertaakaan. Hyvillä mielin siis edelleen laitetaan poika välillä isovanhempien matkaan.

Yhen kauppareissun yhteydessä huomattiin, ettei poika ookaan meiän seurassa eikä Murusta näkyny missään. Mies lähti ettimään poikaa ja löysi hänet vihannesosastolta juttelemassa jonkun vieraan sedän kanssa. Eikä Murunen ujostellu yhtään.

Iloinen. Aamuja lukuunottamatta meillä on todella iloinen pieni poika. Murunen tykkää erityisesti kutittamisesta ja hassuttelee mielellään varsinkin isänsä kanssa. Poika on sopivalle tuulelle sattuessaan varsinainen linssilude ja yleensä kuvissa näkyykin pieni hymypoika. Murunen osaa myös nauraa varsin hersyvästi ja ennen kaikkea aidosti.

Ylpeä Isoveli. Uusi titteli jo 7 kuukauden ajan. Pikkusisko palvoo isoveljeään ja haluais viettää paljon aikaa Murusen kanssa. Poika ei välttämättä aina innostu siitä, että pikkusisko haluaa tulla tabletille ja alkaa läpsiä sitä, kun poika kattoo esimerkiks venäläisiä leluvideoita. Leikkii kuitenkin hienosti myös pikkusiskonsa kanssa. Rakastaa siskoaan ja näyttää sen myös halaamalla ja välillä myös antamalla pusun poskelle.

Isoveljeys on myös se asia, mikä on ottanu Murusella tosi koville. Poika tottu olemaan meiän keskipisteenä reilut 2 vuotta ja sit ei enää ollukaan, kun tuli pieni rääpäle perheeseen ja vei hänen paikkansa. Ja se oli vaikeeta ja on välillä myös edelleen. Mustasukkasuutta on ollu koko ajan välillä enemmän ja vähemmän. Tällä hetkellä sisko on jatkuvasti tulilinjalla ja poika keksiikin jonkun jutun, millä siskoo voi kiusata tai satuttaa. Poika itte puhuu siskon satuttamisesta ja tietää, ettei se oo sallittua. Silmät saa siis olla tarkkana, vaikka eihän poika satuta aina tahallaan. Se on vaan hänelle yks keino saada äitin ja isin huomiota.

Tahtotaapero. Tai no eipä taia enää taapero olla, mut joka tapauksessa. Omaa tahtoo pojalla riittää ja sitä koetellaan välillä reilustikin.Valittavasti poika on periny multa itsepäisyytensä ja myös paljon luonteenpiirteitä, joitten takia me otetaan aika usein yhteen Murusen kanssa. Kummankaan kärsivällisyys ei oo kovin pitkä ja se näkyy valitettavasti joka päivä.

Pojan uhma ei ole laantumaan päin, vaan nyt on taas hieman hankalampi vaihe sen suhteen. EI, EI, EI toistuu joka päivä moneen kertaan. Kaikki kiellot ja komennot vaan ärsyttää häntä ja niitä sitten tottakai koetellaan (ja myös vanhempien hermoja). Äiti ja isi vetää kuitenkin samaa köyttä, joten turha on mennä esimerkiks kissan hännästä vetämisen jälkeen valittamaan isille, kun äiti vaan komentaa. "Äiti on rulma", koska äiti komentaa ja käskee. Jos poika haluaa saada kattoa tabletilta niitä venäläisiä leluvideoita eikä siihen anneta lupaa, Murunen jaksaa jankata "minä haluan tabletin"-lausetta ties kuinka monta kertaa. Ja sit seurauksena on paha mieli, kun äiti ja isi ei annakaan ottaa aina tabletia, kun poika sen haluais.

"Puhekone". Poika puhuu paljon ja koko ajan. Puhe alkaa siitä, kun hän aamulla herää ja jatkuu siihen asti, kun nukahtaa. Kun Murunen tekee jotain, hän selittää koko ajan ääneen, mitä tapahtuu. Puhuminen menee myös ruokapöydässä syömisen edelle. Ja tottakai, jos yritetään kattoo miehen kanssa telkkaria tai keskustella keskenämme, poika haluaa vaan puhua, puhua ja puhua. Ja jos me jatketaan keskustelua tai katselua, poika korottaa ääntään niin kauan, kunnes hän saa haluamansa huomion vaikka sitten kieltojen kautta. Puheenlahjat poika on periny multa, mutta en mä tietääkseni puhu kuitenkaan yhtä paljon ja koko ajan, kun poika tekee. On tottakai hyvä juttu, että poika pystyy puheen kautta ilmaisemaan tunteitaan ja kokemuksiaan, mutta kyllä me ootetaan miehen kanssa niitä hetkiä, kun on hetken ihan hiljaista ja kuulee jopa omat ajatuksensa. 

Rakas isoveli, mutta kuitenkin vielä niin pieni Murunen.

"..Kaunis pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen.
   Mitä vastaan tuleekaan toista sua ei milloinkaan..."

Ai niin, tää on viimenen postaus, jossa Murusesta näkyy koko kasvot. Poika täytti kolme ja on jo ihan oman ittensä näkönen eikä omaa enää vauvan piirteitä, joten on päätetty jättää suorat kasvokuvat laittamatta enää tämän jälkeen. Kuvia tulee edelleen olemaan molemmista lapsista, mutta eri kuvakulmista kuin aiemmin.