Siirry pääsisältöön

Eroahdistus



Vauva on lujasti kiinni äidissään: äiti on kaikki kaikessa, eikä kukaan muu kelpaa.

Murusen kohdalla ei eroahdistusta ollut ollenkaan, mutta tällä hetkellä meillä eletään tätä vaihetta. Ja varsin vahvaa sellasta.

Äidistään kiinni pitävä vauva esittää vastalauseensa tai hätääntyy, kun äiti poistuu huoneesta tai edes liikahtaa ovea kohti. Niin kauan kuin äiti on näköpiirissä, vauvan elämässä kaikki on hyvin. Kun äitiä ei näy, ovat maailmankirjat sekaisin.

Hyvin tuttua ja tällä hetkellä jokapäiväistä. Tyty tarkkailee koko ajan, jopa leikkiessään, missä minä olen ja mitä teen. Jos menen huoneen toiselle puolelle, alkaa kuulua konttauksen äänet, kun tytöllä tulee kiire äitin luo. Ja jos mua ei näy ollenkaan, alkaa iso ja hätääntynyt itku. Onhan se hellyttävää olla niiin tärkeä ja ainutlaatuinen. Mutta silti on varsin kurjaa, kun vaan äiti käy. Isi haluaa yhtä lailla hoitaa tyttöä.

Äitiin takertumisen voimakkuus on yksilöllistä ja eroahdistus on voimakkaimmillaan yleensä yhdeksän kuukauden iässä. Eroahdistusta pidetään merkkinä vauvan muistin kehittymisestä: vauva osaa muistaa ja vertailla asioita. Hän tietää, että joskus äiti menee pois ja tietää, että se tuntuu kurjalta, koska se tuntui samalta myös edellisellä kerralla.

Meillä tytön eroahdistus alko vajaa kuukaus sitten ja sitä on jossain määrin ollu jo aiemminkin. Alussa kelpasi vielä isikin, mutta ei juuri muut aikuiset ja nyt neiti ei meinaa kelpuuttaa enää isikään. Isin kanssa voi kyllä leikkiä jonkun aikaa, mutta aika pian tyttö lähtee ettiin mua. Saan siis hetken lukee rauhassa lehtee tai vaikka syödä.

Miten eroahdistusta voi lievittää?

Hyväksy tilanne, sillä takertuminen kuuluu tähän ikäkauteen ja menee ohi ajallaan. Pahimmillaan eroahdistus on hieman ennen vauvan 1-vuotispäivää. 

Mulle tytön takertuminen ja äiti-ikävä on haastava paikka. Murusella ei tätä vaihetta ollut juuri lainkaan, joten tähän ei ollu valmistauduttu ollenkaan. On varsin ikävää, kun tyttö roikkuu koko ajan lahkeessa, mutta siihen on vain totuttava.

Älä suutu vauvalle äläkä itse ahdistu. Kun tilanne käy ylitsepääsemättömäksi, hengitä syvään ja laske kymmeneen.

Hyvä vinkki, mutta kyllä sitä monesti tulee mielessään suututtua ja vähän ahdistuttuakin, kun pikku takiainen seuraa lähes koko ajan, missä äiti on ja mihin meni. Ihanaa on olla kaivattu, mutta totta puhuakseni vähempikin riittäis. Kymmeneen on pitäny laskee jo monta kertaa, kun mikään muu ei kelpaa kun äiti.

Jos joudut äkillisesti poistumaan huoneesta, puhu vauvalle koko ajan. Näin hän tietää, että äiti on yhä lähettyvillä.

Hyvin tuttua. Kotona ollessani mun pitää muistuttaa itelleni ja myös mies muistuttaa, jos mä unohan, että koko ajan täytyy kertoa tytölle missä äiti on, jos en ole näkyvillä. Vessaankaan ei pääse yksin, vaan jos olen yksin lasten kanssa kotona, on ovi jätettävä auki. Joku eroahdistuksesta tietämätön saattas ihmetellä, että miks mä puhun koko ajan itekseni, mutta ei oo muuta vaihtoehtoo. Jos vauva pysyy niin tyytyväisenä, sitten toimin niin.

Älä livahda tiehesi vauvan huomaamatta.

Tämä asia tuli huomattua konkreettisesti Murusen synttäreitten aikaan. Mun isä ja äiti tulivat jo edellisenä päivänä paikalle, Fiksusti aateltiin miehen kanssa, että päästään siis kerrankin kahestaan kauppaan. Tytykin nukku just sopivasti ja ei varmaan heräis ennen ku tullaan takas. VIRHE. Heti, kun päästiin ovesta pihalle neiti oli heränny ja alottanu armottoman huudon, jota oli kestäny koko meiän kauppareissun ajan. Kun tultiin ovesta sisälle, kuulin neitin hätäitkun. Vauva oli mun äitin sylissä eikä ollu rauhottunu millään, mutta kun Tyty näki mut, itku loppu välittömästi ja syliin päästessään kaikki oli hyvin.

Lohduta puolisoasi, sillä hän ei tee mitään väärin eikä lapsi inhoa häntä. Tässä vaiheessa moni isä kokee jäävänsä perheen ulkopuolelle. Isän on tärkeä muistaa, että tämä on vain vaihe, joka menee ohi.

Onhan se kurjaa, kun välillä tyttö ei meinaa hyväksyä isäänsä syöttämään tai ylipäänsä hänelle ei kelpaa edes isin syli. Ei mies kuitenkaan ajattele, että tyttö inhoais häntä tai että mies jäis jotenkin perheen ulkopuolelle. Hän tietää, että meillä tämä nyt menee näin. Isoveli on vahvasti kiinni isissä ja pikkusisko taas äitissä.

Kursivoidut kohdat lainattu Jo Frostin kirjasta Lapsityrannit. Kehity kasvattajana.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen