 |
| kuva täältä |
Löysin Iltalehdestä Health24-nimisen lehden julkaiseman mielenkiintoisen artikkelin (Parents'manual for newborns), joka liittyi vastasyntyneen vauvan kanssa elämiseen ja olemiseen. Siinä on listattu seitsemän yleisintä virhettä, jotka uunituoreet vanhemmat usein tekevät.
1) Et luota vaistoosi
Muista, että jokainen lapsi on omanlaisensa yksilö eikä heille välttämättä toimi samat toimintatavat kuin jollekin toiselle lapselle. Älä siis usko kaikkea, mitä kuulet. Tee niinkuin intuitiosi sanoo olevan sopivaa, luota siis itseesi ja omiin taitoihisi vanhempana. Sinä tunnet lapsesi parhaiten ei vauvan isovanhemmat eivätkä jo lapsen saaneet ystäväsi. He voivat antaa neuvoja, mutta päätät itse, noudatatko niitä vai et.
2) Olet koko ajan huolissasi kaikesta
Tämä on ihan ymmärrettävää ensimmäisen lapsen kohdalla, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä. Lapsi ei kuitenkaan säry, kun häntä nostelee ja käsittelee. Jokaisesta itkusta ja pulautuksesta ei tarvitse huolestua. Vauva itkee, kun hänellä on joku huonosti, mutta se ei tarkoita, että hänellä olisi välttämättä joku hätänä. Lähes jokainen vauva pulauttelee maitoa ainakin joskus, se on yksilöllistä. Jos huolehdit ja panikoit koko ajan lapsenhoidosta, et voi iloita uudesta perheenjäsenestä ja tutustua häneen rauhassa. Se ei ole kuitenkaan tarkoitus, vaan nuuskutella vauvan ihanaa tuoksua, silkinpehmeitä hiuksia ja pieniä varpaita. Nauttia vanhemmuudesta.
Muista, että imetys ei ole äitiyden mittari, vaikka niin usein ajatellaankin. Olet lapsellesi paras äiti, vaikka annat hänelle edes välillä lypsettyä äidinmaitoa tai äidinmaidonkorviketta imetyksen sijaan. Pääasia on kuitenkin, että vauva saa riittävästi ruokaa ja hoivaa kasvaakseen ja kehittyäkseen.
3) Et hyväksy sitä, ettei menneisyyteen ole enää paluuta
Tämä on erityisen tärkeä kohta, koska on yleinen oletus, ettei vauvantulo perheeseen muuta mitään. Elämä jatkuu täysin ennallaan, voit palata heti harrastustesi pariin, kahdesta on tullut kolme. Ei se kuitenkaan mene niin. Kyllä pieni vauva muuttaa kaiken ja sen pitäisikin olla niin, sillä onhan se aivan uusi tilanne, naisesta ja miehestä on tullut vanhempia, joiden tulee huolehtia jälkeläisestään. Ei vauvaa kiinnosta, se, onko hänen äitinsä päässyt raskauden aikana tulleista kiloistaan tai meikkaako hän joka aamu. Ainut asia, mikä kiinnostaa on se, että häntä rakastetaan ja se myös näytetään hänelle koskettamalla ja hellimällä lasta.
Ehdit kyllä sinne salille tai juoksulenkille myöhemminkin, Samoin isän tulee järjestää yhteistä aikaa perheensä kanssa ja tutustua uuteen perheenjäseneen. Mun mielestä isä ei voi tulla ja mennä miten sattuu, kun hänestä on tullut isä. Etenkin, jos tuore äiti on ollut koko päivän kahdestaan vauvan kanssa kotona ja kaipaa pientä hengähdystaukoa käydäkseen vaikka suihkussa, koska sekin on välillä arjen luksushetki.
Niin ja tarkkaan laaditut aikataulut saa luvan unohtaa kokonaan, sillä niitä ei ole ollenkaan tai ne ainakin vaihtuvat lennossa. Ex tempore-lähdot on suht mahdottomia varsinkin tiukalla aikataululla, Yleensä just sillon, kun ei oo ylimäärästä aikaa mihinkään, sinun pieni kullanmurusi päättää vääntää ne järkyttävät niskakakat tai oksentaa niin paljon ja kaaressa, että sinun vaatteesi ja myös hiuksesi ovat yltä päältä oksennuksessa. Muista: se kuuluu vanhemmuuteen.
4) Unohdat pitää itsestä huolta
Erittäin tärkeä huomio tämäkin. Se, että sinusta on tullut äiti, ei tarkoita sitä, että sinä olet vain äiti ja unohdat muut roolisi joksikin aikaa. Ei se vaan toimi niin. Yhtä lailla sulla on edelleen mies, sukulaiset ja ystävät ympärillä etkä saa laiminlyödä heitä. Oman ajan tarve on täysin ymmärrettävää ja oikeastaan sitä on myös saatava aina tarvittaessa. Minä ainakin olisin tullu hulluks vaan kotosalla vauvan kanssa, jos en olisi saanut sitä omaa aikaa. Tottakai jotain voit tehdä myös silloin, kun vauva nukkuu, esimerkiksi käydä suihkussa tai lukea mielenkiintoista kirjaa ja ehdottomasti NUKKUA aina, kun se vain on mahdollista. Univaje on kuitenkin kaikkein kamalinta vauva-arjessa.
5) Sinulla on epärealistiset odotukset nukkumisesta
Nukkuminen on ihanaa, varsinkin aamuisin vois vain kömpiä peiton alle jatkamaan unia, kuten silloin ennen, mutta ei nyt. Opit arvostamaan nukkumista aivan eri lailla, varsinkin, jos vauvasi nukkuu öisin huonosti tai ollenkaan. Esikoinen oli ja on edelleen huono nukkuja. Vauvana poika ei nukkunu kunnon unia päivällä eikä yöllä. Nukkumaan hän meni joskus vasta aamu puol viis eikä sillon vanhempia enää naurattanu yhtään. Neiti on onneks parempi ja rauhallisempi nukkuja, kunhan vain menee ensin nukkumaan puoleenyöhön mennessä. Yleensä neiti herää ehkä kerran kaks yössä ja haluaa pullollisen maitoa viimestään viiden-kuuden aikaan aamulla ennen miehen töihinlähtöä.
Älä missään nimessä vertaile oman vauvasi ja toisten vauvojen nukkumista keskenään.! Se ei ole hedelmällistä eikä auta yhtään, kun väsyttää ihan älyttömästi ja toinen äiti kertoo ilosesti vauvansa nukkuneen koko yön putkeen. Nukkumisen suhteenkin lapset ovat erilaisia, joku tarvitsee unta enemmän kuin toinen. Meiän molemmat lapset kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan ja siihen on vaan sopeuduttava.
6) Laiminlyöt parisuhteesi
Älä missään nimessä unohda parisuhdettasi, kun teille on juuri syntynyt vauva! Muista, että olet muutakin kuin äiti tai isä. Olet myös puoliso, nainen tai mies, joka tarvitsee toista ja haluaa olla puolisonsa kanssa. Järjestäkää parisuhdeaikaa, koska se on todella tärkeetä. Ja kaikki ne arjen pienet hetket, kosketukset, halit, pusut, älkää unohtako niitä. Parisuhde ei saa mun mielestä jäädä telakalle edes vauvavuoden ajaksi! Vauvalle on ehkä äiti tärkein, mutta ei äidin tarvitse olla 24/7 lapsensa vieressä. Siksi meillä lapsi on nukkunut jo pienestä pitäen omassa sängyssään ja mä miehen vieressä. Meillä ei isiä oo "häädetty"toiseen huoneeseen nukkumaan vauvan syntymän jälkeen.
Kun saatte pariksi tunniksi lapsenvahdin, menkää käymään pizzalla tai vaikka kahvilla kahdestaan ja jutelkaa muustakin kuin vauvasta. Kysykää toisiltanne, mitä teille kuuluu ja ylipäänsä, miten teidän suhde voi. Mitä sen eteen voisi tehdä? Sitä ei voi kiistää, ettei vauva muuttaisi parisuhdetta. Voi, todellakin muuttaa! Mutta ei suhteen toista osapuolta kannata unohtaa, ajatella, että kyllä hän odottaa, kunnes vauva ei enää tarvitse äitiä. Kyllä mä ainakin kaipasin niitä kahdenkeskisiä hetkiä mieheni kanssa sen jälkeen, kun esikoisemme oli syntynyt. Tiesin kyllä, ettei niitä ole samalla tavalla tiedossa kuin oli vielä vauvan odotusaikana.
7) Ette jaa vastuuta
Mun mielestä on tärkeetä, että isäkin pääsee mukaan opettelemaan lapsen hoitoa, koska isä on yhtälailla vauvan vanhempi kuin äiti. Isä ei syötä vauvaa, jos vauva ei syö tuttipullosta, mutta muuten isä on yhtä lailla käytettävissä. Äidin ei tarvitse olla "marttyyri", joka tekee kaiken, koska niin äitien ajatellaan hänen mielestään tekevän. Ei ja ei. Äidin ei kuulu olla se, joka vaihtaa vaipan (myös sen kakkavaipan), pukee vauvalle päälle, kylvettää hänet, leikittää häntä ja yrittää pitää vauvan tyytyväisenä. Isä voi aivan hyvin tehdä myös. Mitä sitten, jos tuleekin tilanne, ettei äiti syystä tai toisesta ole saatavilla eikä isä ole koskaan vaihtanut vauvan vaippaa? Onko mies ihan pulassa?
Meillä alusta asti mies on ollu mukana kaikissa hoitotoimenpiteissä. Yhdessä opeteltiin vanhemmuutta ja hoitamaan pientä vauvaa. Jo sairaalassa mies vaihtoi molemmille lapsille vaipan ja puki heidät. Mä oon vielä tällä hetkellä päivät lasten kanssa kotona, joten sen ajan minä hoidan lapset, mutta sitten kun isi tulee, hän vaihtaa yhtä lailla vaippaa, viihdyttää lapsia ja kasvattaa, kuten minäkin. Vanhemmuus on, tai sen kuuluisi olla, yhteispeliä, joka tarvitsee sekä isää että äitiä tai useampaa kasvattajaa ja läsnäolijaa.
Yhteispeliin kuuluu myös se, ettei molempien vanhempien tarvitse toimia vauvan kanssa samoin. Jos isä hoitaa lasta eri tavalla kuin äiti, ei siitä tule närkästyä tai äidin puuttua siihen. Olis hyvä muistaa, että vauva ei siitä säry, jos asiat eivät tapahdukaan samoin kuin äidin hoitaessa häntä. Ja hei, vanhemmuuteen, kuten muuhunkin elämään, kuuluvat myös ne virheet eikä niistä tarvitse huolestua. Jos ei itse osaa jotain, kysyy joko puolisolta tai apua voi tarvittaessa pyytää myös esimerkiksi isovanhemmilta tai joltain muulta ulkopuoliselta henkilöltä. Apua voi ja saa aina pyytää eikä sitä tarvitse hävetä. Jos mokaa, mokaa ja osaa seuraavalla kerralla toimia toisin.
Vanhemmuus on yhtä aikaa pelottavaa, ihanaa ja välillä myös aivan kamalaa (uhmaikä) ja se myös opettaa ja kasvattaa myös isää ja äitiä tai lapsen huoltajia. Vastuuta on paljon, koska vastasyntynyt lapsi on aivan avuton selviämään yksin, mutta yhdessä te opettelette olemaan perhe ja opitte toisiltanne paljon,
Muista, että ainoat asiat, mitä vauva tarvitsee, ovat ruoka, huolenpito ja ennen kaikkea rakkaus.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)
Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.