Siirry pääsisältöön

Kaksi turhaa kuolemaa

kuva täältä

Tällä viikolla on saatu lukea kaksi suru-uutista, kaksi pientä tyttöä jäi suojatiellä auton alle. Kamalaa, hirveää. Mikä tilanne tyttöjen vanhemmille ja läheisille! Samoin on tietysti toisen osapuolen, eli autonkuljettajan, kohdalla. Tapahtuma on vaikea myös hänelle, sillä siitä ei pääse koskaan yli, autoilijan pahin painajainen. 

 Molemmat tytöt olivat koulumatkalla. Se matka jäi kuitenkin kesken. Luokassa tyhjä pulpetti muistuttaa vielä eilen siinä istuneesta oppilaasta. Nyt häntä ei enää ole. Tapahtui onnettomuus, jossa tyttö luokkaantui hengenvaarallisesti ja lopulta menehtyi. 

 On helppoa jossitella jälkeenpäin. Mitä olisi pitänyt tehdä, jotta onnettomuuksia ei olisi sattunut? Mitä sellaista oli jäänyt tekemättä, joka aiheutti onnettomuudet? Kuka on syyllinen?
Tuntuu siltä, että edelleenkään lapsille ei opeteta riittävästi liikennekäyttäytymistä, Miten tulee toimia liikenteessä erilaisissa tilanteissa. Lapsen tilannetaju ei ole samanlainen kuin aikuisella, joten välttämättä hän ei osaa varoa riittävästi astuessaan suojatielle. Tällä hetkellä Murunen opettelee ajamaan apupyörillä ja meno on välillä varsin vaarallisen näköistä, Poika ei malta katsoa koko ajan eteenpäin, vaan sivulla tai takana on jotain paljon mielenkiintosempaa, mikä on pakko nähdä. Isi ja äiti saa siis olla koko ajan varuillaan pojan pyöräillessä. 

 Tässä tämä kaunis kappale kahden tytön muistoksi: 

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä m...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jäl...
1 kommentti
Lue lisää

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiske...
Lähetä kommentti
Lue lisää