Lapsivapaailta

Meillä oli viikko sit lauantaina lapsivapaailta. Lähettiin ekaks aamusta koko perheen voimin Jyväskylään, jossa juhlittiin mun siskontytön 3-vuotissynttäreitä. Sieltä jatkettiin iltapäivällä kotikonnuille mun isin ja äitin luo. Äiti oli hankkinut valmiiksi meille vipliput paikallisille festareille. Lippu sisälsi myös ruokatarjoilun. Sitä oli kuitenkin saatavilla vain muutaman tunnin ajan, joten lähtöö ei voinu kamalasti viivytellä.
























Lapset jäi siis ekaa kertaa yhessä hoitoon mun vanhemmille. Olihan se jännittävä juttu. Miten pieni Tyty 11kk oikein ottaa vanhempiensa poissaolon? Tiedossa oli, että isoveli ei ole moksiskaan varsinkin, kun seurana on oma pappa (ja mummi). Lähettiin kuitenkin tapahtumapaikalle ja syötiin kaikessa rauhassa ja vieläpä tosi maukasta ruokaa. Kiitos siitä.


Puhelin oli koko ajan saatavilla, jos isovanhemmilta olis tullu soitto palata takas lasten luo. Sitä ei kuitenkaan kuulunut, joten saimme viettää miehen kanssa aikaa kaksin (tai siis aika monen muun katsojan kanssa) ja vaan nauttia musiikista. Ekaks esiintyi entinen tangokuningas ja sen jälkeen lavalle nousi Jean S. Entuudestaan ei juurikaan tiedetty kyseiseltä bändiltä kuin yks kappale nimeltä. Poppoo oli kuitenki positiivinen yllätys. He ottivat hienosti yleisönsä ja näki, että kaikki lavallaolijat nauttivat esiintymisestä. Eikä heitä haitannu aikatauluviivästyksetkään (raju ukonilma hieman aiemmin), vaan lava oli heidän. Meitä kuulijoita haittasi hieman mutalöllöinen maa ja huono kenkävalinta aika monen naispuolisen paikallaolijan kohalla. Paikalle oli saapunut myös aivan liikaa pieniä iniseviä seuralaisia, sillä itikat iskivät oikeen suurella joukkiolla meiän kimppuun!

Kaikesta huolimatta ilta oli onnistunut, vaikka lähdimmekin pois kesken Katri-Helenan esiintymisen. K-H ei kuulu kummankaan meiän suosikkeihin ja kello alko myös olla niin paljon, että oli hyvä mennä tarkistamaan, miten isovanhemmat olivat pärjänneet neitosen kanssa. Vastassa oli hiljainen asunto, joskin mun äiti heräs ja tuli kertomaan, että pieni tytyläinen oli huutanut suoraa huutoa reilun tunnin ennenku oli rauhottunut papan syliin ja nukahtanut siihen. Neiti ei oikeen arvostanu meiän iltavapaata. Seuraavana päivänä neiti otti poissaolon takasin, koska just mikään muu ei kelvannu kun syli. Ja erityisesti mummia tyttö katto vaan hyvin tuimasti eikä halunnu mennä kovin lähelle, pappaakin kohtaan oli hyvin varovainen.

Tiedossa oli, että neitille tilanne voi olla hankala ja niin se myös oli. Toisaalta me tarvittiin miehen kanssa yhteistä aikaa ja myös saatiin sitä. Kerranki oli lastenhoitoapua saatavilla, joten oli mahollista ottaa lapsivapaata. Kiitos siis isovanhemmille ja anteeksi kerrostalonaapureille, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan neitin huutamista.