Siirry pääsisältöön

Kuulumisia


Paljon ehtinyt tapahtua elokuun lopun jälkeen. Pääsin vihdoin takaisin työelämään 1.11. alkaen, kun ortopedini antoi luvan palata töihin. Sain myös samalla palata auton rattiin, mikä on hyvin oleellista töideni kannalta. Sen jälkeen olenkin taas opettanut peruskouluikäisiä pirkanmaalaisia lapsia ja nuoria Tampereella, Kangasalla, Orivedellä ja Valkeakoskella, Olen siis saanut ihan jonkun verran istua autossa ja tutustunut myös uusiin kouluihin ja oppilaisiin. En kuitenkaan valita, vaikka varsinkin alussa päivät tuntuivat todella, todella pitkiltä ja olin työpäivän jälkeen lähes reporanka ja makasin kaikki illat vain sohvalla.

Osittain olooni on vaikuttanut seuraava suuri ja iloinen asia, sillä huomasin lokakuussa odottavani kovasti toivottua ja odotettua kolmatta lasta perheeseemme. Alkuraskauden aikana olin todella väsynyt ja mielialani ovat vaihdelleet oikeastaan siitä asti todella paljon. Mieheni ja erityisesti lapsemme ovat joutuneet kokemaan äidin hormonimyrskyt aivan uudella tavalla. Kärsivällisyyteni on lyhentyt todella paljon enkä meinaa jaksaa lasten kiukuttelua saati nuoremman lähes jokapäiväisiä uhmakohtauksia ja raivareita sitten millään. Työssäni olen kuitenkin onnistunut pitämään hermoni kurissa yllättävänkin hyvin. Alkuraskauden huolena, onneksi turhana sellaisena. oli istukan reunassa havaittu vuoto, jota seurattiin useamman viikon ajan ja pääsinkin ylimääräiseen ultraan joulun alla asian takia. Vuoto kuitenkin loppui aikanaan ja sen jälkeen olen päässyt nauttimaan, jos niin voi sanoa, raskaudesta aivan uudella tavalla.

Edellisestä raskaudesta on kuitenkin sen verran aikaa, etten enää muistanut, millaisia mielialan vaihtelut voivat olla ja kuinka ne vaikuttavat muihin ihmisiin ja heidän suhtautumiseensa omaan käytökseeni. Onneksi mieheni ja lapseni ovat olleet kovin ymmärtäväisiä ja kestäneet yllättävän hyvin mun välillä varsin voimakkaatkin hormonimyrskyni. Myöskin raskaudenaikainen väsymys on ollut yllättävänkin voimakasta, tosin osittain johtuu varmasti myös pitkästä sairaslomasta ja paluusta arkeen, joka on varsin hektistä tällä hetkellä.

Odotamme perheemme uusimman jäsenen saapuvan luoksemme kesä-heinäkuun vaihteessa. Koska molemmat synnytykseni ovat olleet suhteellisen nopeita ja edenneet ripeästi, sain ylimääräisen äitipoliajan aivan raskauden loppuun. Silloin selvitetään, onko käynnistys järkevää vauvan kannalta. En haluaisi synnyttää kotiin, sillä viimeksi niin olisi käynyt, jos vedet olisivat menneet kotona. Ensimmäisellä ponnistuksella meni vedet ja seuraavalla tuli neiti. Toivoisin olevani sairaalassa, jos myös tulevan vauvan synnytyksessä on sama tilanne. Sen näkee sitten. Vauva on kovasti liikkuvainen persoona jo nyt, joten saa nähdä, onko hän samanlainen myös syntymänsä jälkeen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses